Oikotie juhlii Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n 75-vuotistaivalta julkaisemalla juttusarjan, jossa haastatellaan liiton toimitusjohtajaa Jussi Mannerbergia. Oikotien ja SKVL:n vahva kumppanuus on jatkunut jo vuosikymmeniä.
Kun suomalaiset kiinteistönvälittäjät menneinä vuosikymmeninä esittelivät asiakkailleen asuntoja, näytöille mentiin hevosilla tai polkupyörillä. Aikana ennen kännyköitä välittäjän tavoitti kotipuhelimesta kellon ympäri, ja aina internetin yleistymiseen saakka asuntojen tietoja näytettiin painetuista esitteistä ja ilmoiteltiin sanomalehdissä.
Isoin muutos lienee kuitenkin tapahtunut siinä, kuka ylipäätään saa toimia kiinteistönvälittäjänä. Sotien jälkeen välittäjänä saattoi vielä esiintyä kuka tahansa helppoheikki, ja moni tulikin huijatuksi asuntokaupoilla. Välitystoiminta oli villiä ja sääntelemätöntä.
Vuonna 1945 Suomessa säädettiin laki kiinteistönvälityksestä, ja heti seuraavana vuonna perustettiin Suomen Kiinteistönvälittäjät ry. Tavoitteena oli saada rauha asuntomarkkinoiden villiin länteen ja alkaa rakentaa oikeaa välittäjien ammattikuntaa, joka toimisi ammattimaisesti ja hyvän välitystavan mukaisesti.
Toimilupa ja liiton kortti vakuuttivat asiakkaat
Kiinteistönvälityslain säätämisen jälkeen välittäjänä ei voinut enää toimia ilman viranomaisen myöntämää välityslupaa. Luvan rinnalla oli SKVL:n kortti, jolla välittäjä pystyi osoittamaan olevansa liiton jäsen. – Taustalla oli ajatus, että helppoheikit haluttiin häätää kentältä ja oikeat välittäjät tunnustaa alan ammattilaisiksi. Nämä dokumentit ovat olleet isoja askelia välittäjien ja välitystoiminnan ammattimaistumisen kannalta, kertoo SKVL:n toimitusjohtaja Jussi Mannerberg.
Vuosikymmenten varrella alalle on tullut paljon lisää lakeja ja sääntelyä. – Yksi isoista muutoksista oli 80-luvun lopulla asetettu kiinteistönvälittäjäasetus, joka määritti aiempaa tarkemmin sen, miten välitystoimintaa voi harjoittaa. Regulointi on kiristynyt muutenkin pitkin matkaa, ja tänä päivänä alamme on kenties Suomen valvotuin. Valvonta on tiukkaa Euroopankin mittapuulla.
Kiinteistönvälittäjänä ei pärjää pelkällä koulutuksella
Välitysalan ammattilaisten ammattitaidosta huolehtiminen on ollut tärkeää SKVL:lle alusta lähtien. – Välittäjiä alettiin kouluttaa jo 1950-luvulla. Alkuaikoina alalle tulevat oppivat ammatin työn ohella, nykyään monet hankkivat ensin koulutuksen ja sitten muun tarvittavan osaamisen.
Kiinteistönvälittäjinä työskentelee paljon myyntikoulutuksen saaneita ihmisiä. Alalla on myös paljon erilaisia omia koulutuksia, kuten myyntiedustajan koulutus ja liiketoiminnan ammattitutkinto, jossa voi erikoistua kiinteistönvälitykseen. – Koulutus on tärkeä, mutta toisaalta pelkällä koulutuksella ei työssä pärjää, Jussi Mannerberg sanoo.
Alan merkittävin koulutus on lakiin pureutuva LKV-tutkinto. Vuodesta 1968 lähtien kiinteistönvälittäjän nimikettä on saanut käyttää vain, jos on suorittanut LKV-tutkinnon, ja vuodesta 2006 lähtien laki on vaatinut, että vähintään puolella välitysliikkeen myyntiä tekevästä henkilöstöstä on oltava LKV-pätevyys. – Alalla monet itse asiassa toivovat, että kaikilla myyntiä tekevillä olisi LKV-tutkinto suoritettuna, Mannerberg kertoo.
Digitaalisuuden rinnalle tarvitaan henkilökohtaista palvelua
Teknologinen kehitys on muuttanut välittäjän työtä vuosikymmenten aikana. Isoja harppauksia ovat olleet matkapuhelinten ja internetin tulo. – Tällä alalla uutta tekniikkaa on aina otettu käyttöön ensimmäisten joukossa. Teknologia on helpottanut välittäjien työtä, ja asiakkaatkin ovat osanneet sitä toivoa, Mannerberg kertoo. – Ennen nettiä puhelin oli tärkeä työväline, ja myös kirjeitä läheteltiin. Olikin tärkeää, että välitysliikkeeseen pääsi asioimaan paikan päälle.
Sanomalehdillä oli keskeinen rooli asuntoilmoittelussa aina internetin yleistymiseen saakka. Lisäksi painettiin listauksia ja esitteitä kuvilla tai ilman. – SKVL painoi jo vuonna 1946 ensimmäisen luettelon, johon oli koottu kaikki jäsenillämme myynnissä olleet kohteet. Luetteloa voi pitää yhdenlaisena Oikotien esiasteena, Mannerberg naurahtaa.
Tänä päivänä välittäjät käyttävät markkinoinnissa digitaalisia kanavia, kuten sosiaalista mediaa. Somen rinnalla henkilökohtaisen kontaktin merkitys on viime vuosina korostunut välitystyössä. – Välitysliikkeen brändiä tärkeämpää on välittäjän persoona. Asuntojen myynti on ihmiseltä ihmiselle -kauppaa, Mannerberg sanoo.
Korona-aikana otettiin harppaus kohti sähköistä asuntokauppaa. Mannerberg ennustaa kuitenkin, että sähköisen asuntokaupan yleistymiseen menee vielä tovi. – Ostajissa alkaa jo olla diginatiiveja, mutta ne sukupolvet, jotka nyt myyvät asuntoja näyttävät edelleen kaipaavan perinteisiä toimintatapoja. Kenties seuraava myyjien sukupolvi ottaa digitaalisen asuntokaupan täysillä käyttöön.
Digitaalinen teknologia näkyy silti monin tavoin välittäjän työssä. – Se auttaa välittäjiä, koska se mahdollistaa esimerkiksi parempilaatuiset kuvat ja videot sekä digitaalisen asuntojen stailauksen ja monien lain edellyttämien asiakirjojen nopeamman käsittelyn, Mannerberg luettelee.
Välittäjän työn perusasiat ovat pysyneet samoina
Jussi Mannerberg huomauttaa, että yhteiskunnan ja teknologian kehityksestä huolimatta kiinteistönvälittäjän työn ydinasiat ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen. – Monia asioita on tehty aina 50-luvulta lähtien, työkalut vain ovat nyt modernimpia kuin ennen. Uusien välineiden ansiosta työ on nopeutunut, helpottunut ja ajantasaistunut.
Välittäjän on tänäkin päivänä tunnettava laki, ymmärrettävä myyntiä ja markkinointia, ja hänellä on oltava hyvä ihmistuntemus. – Ammattitaitoisen kiinteistönvälittäjän ydinosaamista on edelleen asiakkaiden palveleminen, kuten on ollut koko SKVL:n 75-vuotisen historian aikana, Jussi Mannerberg summaa.
Kiinteistönvälitystoimisto Volanen on ollut SKVL:n jäsen jo 1960-luvulta asti. SKVL:n historiavideolla Pasi Volanen kertoo perheyrityksensä vaiheista kiinteistönvälityksen muuttuvassa ympäristössä.
Teksti: Liina Hurri