Vihdoinkin kevät! Kun lumet ovat sulaneet, on hyvä aika tarkistaa omakotitalon kunto talven jäljiltä. Kokosimme yhteen tärkeimmät huoltotehtävät, joilla saat talosi kuntoon.

Kaikki tehdyt huoltotoimenpiteet kannattaa merkitä talon huoltokirjaan. Huoltokirja on pakollinen uusille pientaloille ja siihen tulee merkata talon hoitoon liittyvät tarkistukset ja työt. Se myös helpottaa talon jälleenmyyntiä, kun kaikki taloon tehdyt ja tulevat remontit ovat tiedossa. Huoltokirjan voi saada esimerkiksi Omakotiliitolta.

 

 

Katse kattoon

Tarkista talosi vesikaton kunto ja sen mahdollinen huoltotarve. Lumen paino on saattanut vääntää tai liikutella katetta, jolloin sen kiinnitykset ovat irronneet paikoiltaan. Irronneet kiinnitykset saattavat aiheuttaa veden pääsyn rakenteisiin. Puhdista samalla myös rännit ja katso, että sadevesikourut ja syöksytorvet ovat ehjinä paikoillaan. Väärästä kohtaa tuleva vuoto voi lahottaa seinää ja valua talon perustuksiin aiheuttaen laajan vesivaurion.

Kevät on kosteaa aikaa lumien sulamisineen ja sateineen. Tuuleta siis talon ylä- ja alapohjat hyvin avaamalla niiden tuuletusluukut ja poistamalla tukkeutumat. Näin vältyt kosteuden aiheuttamilta ongelmilta. Tehostat talon tuuletusta avaamalla myös ikkunat hetkeksi. Huolehdi savupiipun hormeista joko nuohoamalla ne itse tai pyytämällä nuohoojaa tekemään sen. Tarkista samalla savupiipun kunto, ja ettei sen juuripellin tiiviste ole päässyt kovettumaan ja hapertumaan mahdollistaen veden pääsyn vääriin paikkoihin.

 

Julkisivu siistiksi

Auringonpaiste paljastaa armottomasti talon maalipinnan likatahrat ja rappeutumat. Liat ja pienet homeläikät saa usein putsattua pehmeällä harjalla ja saippuavedellä. Voit käyttää myös juuri tähän tarkoitukseen saatavilla olevia pesu- ja suoja-aineita, jotka suojaavat homeelta. Taloa ei tarvitse maalata joka vuosi, mutta hilseilevä maalipinta viestii talon tarvitsevan uutta maalipintaa jo kipeästi. Hyväkuntoinen pinta auttaa puurakennetta kestämään pidempään. Myös mahdolliset talven aikana syntyneet pienet vauriot kannattaa korjata, sillä ehjä julkisivun pinta suojaa taloa vedeltä ja kosteudelta sekä estää alkaneita vaurioita etenemästä.

Varmista, että ikkunat ja ovet ovat tiiviit eivätkä päästä kosteutta sisälle. Myös ikkunapeltien liitosten tulee olla tiiviitä. Peltien tulee ulottua riittävän kauaksi seinästä sekä kallistua riittävästi ulospäin, jotta ne ohjaisivat sadeveden poispäin seinästä. Tarkista myös ikkunanpielien maalintarve ja kitin kunto. Jos kittauksessa on reikiä, pääsee kosteus hiipimään niistä sisälle lahottamaan pokia.

 

 

Piha kuntoon

Jotta vettä ei valuisi talon rakenteisiin, poista tukokset salaojista ja lapioi viimeiset lumet pois seinän vierustalta. Keväällä näet myös, kertyykö vettä vääriin paikkoihin ja onko talon routasuojaus kunnossa. Jos pihalla on esimerkiksi roudan mukanaan tuomia kohoumia talon lähellä, on routasuojaus joko puutteellinen tai väärin tehty. Roudan aiheuttamat väärään suuntaan kaltevat kohoumat. Kallistukset aiheuttavat vesien valumisen maanpintaa pitkin kohti taloa, eikä oikeaoppisesti poispäin siitä. Maankamaran kaltevuutta voi muokata itse kaivamalla, mutta routaeristyksen tekeminen ja korjaaminen on syytä jättää ammattilaisen käsiin.

Kun terassi on paljastunut lumen alta, tarkista, tarvitseeko se huoltoa. Katso, ovatko laudat hyvässä kunnossa vai pitääkö niitä vaihtaa. Ajaako maalipinta vielä asiansa vai olisiko sipaus uutta maalia paikallaan? Varmista vielä, onko terassin ruuveja syytä kiristää. Laudoista törröttävät ruuvit eivät pidä lautoja paikoillaan ja saattavat aiheuttaa vahinkoja.

 

Muista myös nämä:

  • Tarkista sähköjohtojen kunto. Joskus eläimet saattavat pureskella johtoja talven aikana tai johdot ovat kärsineet säiden vaihteluista. Jos johdot ja kaapelit kaipaavat kunnostusta, älä lähde korjaamaan niitä itse vaan soita sähköasentaja paikalle.

  • Kun suoritat tarkistuksia ympäri taloa ja tonttia, kirjoita samalla itsellesi muistilista. Merkitse siihen kaikki huoltotoimenpiteet, joita suunnittelet tekeväsi kevään ja kesän aikana. Muista myös päivittää listaa.

  • Jos et muista milloin olet viimeksi tarkistanut palohälyttimet ja vaihtanut niihin paristot, nyt on hyvä aika tehdä se. Voit myös merkitä tämän huoltokirjaan ensi tarkistusta varten.

 

Sisustustrendien muuttuessa pikku hiljaa runsaampaan ja kerroksellisempaan suuntaan, on myös verhojen suosio kodeissa kasvanut. Koska verhojen hankinta saattaa olla melko kallista, kannattaa suunnitteluun panostaa. Klassiset, yksinkertaiset mallit sopivat monen tyyliseen kotiin ja kestävät aikaa ilmeen vanhentumatta.

 

Mitoita kangasta riittävästi työstöön ja poimutukseen

 

Kalliskin verho näyttää halvalta, mikäli alakäänne on kapea liru. Liian kapea käänne saa myös verhon helposti kiertämään. Alakäänteen sopiva mitta on 8-12 cm ja se ommellaan kolminkertaiseksi. Mitä korkeampi huone ja pidempi verho, sitä leveämpi saa päärme olla. Tällöin verho laskeutuu kauniisti ja kangas asettuu ryhdikkäästi. Suora sivuverho näyttää kauneimmalta sen ollessa 1-2 cm irti lattiasta. Ylipitkissä verhoissa lattialle kasaantuvaa kangasta saa olla reilusti, jottei lopputulos näytä mittavirheeltä.


Verhokangasta ostettaessa tulee kangasta varata tarpeeksi myös niiden poimutukseen. Ohuena nauhana tai suorana, ilman poimutusta, ikkunan sivuilla roikkuvat verhot näyttävät surullisilta. Poimutusta laskettaessa varaa kangasta 1,5 metriä 1 metrille, ihan ohutta kangasta jopa 2m.

 

 

Asettele verhot oikein

 

Verhojen oikealla asettelulla pystytään muokkaamaan sekä ikkunan, että huoneen kokoa. Asettelu, jossa verhotanko on kiinnitetty aivan ikkunan yläpuolelle ja vain hiukan ikkunaa leveämmäksi, madaltaa ja pienentää sekä ikkunaa, että huonetta visuaalisesti. Ikkunan eteen asettuvat verhot estävät myös valon sisääntulon huoneeseen. 


Verhotanko tai -kisko kannattaakin kiinnittää mieluummin lähelle kattoa, 5-10cm irti katosta on hyvä yleisohje. Näin saadaan huijattua silmää ja huone näyttämään korkeammalta. Verhotanko venytetään myös reilusti isommaksi kuin ikkuna (40-50cm/puoli), jolloin suurin osa verhosta asettuu seinän päälle, peittäen vain 5-10 cm karmia ja lasia.  Kapat ja laskosverhot mitoitetaan siten, että ne asettuvat leveyssuunnassa noin 2cm listojen yli ikkunan molemmin puolin. Samoin kuin suorissa sivuverhoissa, korkeus mitoitetaan siten, että kiinnitys lähtee noin 5-10 cm katosta, verhon alareunan peittäessä 10–20 cm lasista. Liian alas tuleva kappa mataloittaa ja pimentää turhaan huonetta.

 

 

Suunnittele verhojen ripustus

 

Vaikka suurimman vaikutuksen verhoissa tekee itse kangas, tukee ripustusjärjestelmän valinta verhon käyttöä ja ulkonäköä. Ripustusmekanismeja on monia ja estetiikan lisäksi tulisi järjestelmää valittaessa miettiä pitääkö verhoja myös liikutella. Makuuhuoneen verhoja vedetään ikkunan eteen kenties enemmän kuin olohuoneen. Jos verhoja joutuu liikutella usein, ovat tangossa kulkevat renkaat, purjerenkaat tai nipistimet hyvä valinta. Jos verhoja ei tarvitse paljoa siirrellä, verhokuja tai lenkit ovat hyvä vaihtoehto tangolle. 


Yläkäänteeseen ommeltavat laskos- ja poimutusnauhat ovat helppo tapa saada verho näyttämään laadukkaalta ja viimeistellyltä.  Saatavilla on monenmoisia ja levyisiä poimuttuvia nauhoja eri kiinnitysmekanismeihin.  Valitse leveän alakäänteen kanssa myös leveä laskosnauha – 8cm -10cm on jo näyttävä. 

 

 

Vuorella vai ilman?

 

Tilan akustiikkaa on hyvä miettiä ennen verhojen valintaa. Onko tila korkea ja kaikuva? Jotta tilaan saadaan pehmeyttä ja akustoivaa vaikutusta, verhoja voidaan kerrostaa useampia tai valita paksu, ääntä imevä verhokangas. Verhojen vuorittaminen voi myös olla ratkaisu kaikumiseen. Vuorittamisella saadaan tekstiilimassaa lisättyä huomaamattomasti ja täten vähennettyä äänen kimpoamista pinnoilta.

Verhojen vuorittamisella saavutetaan myös muita etuja. Kankaan mahdollinen kuvio tai kuosi tulee paremmin esiin, kun takaa tuleva auringonvalo ei syö kankaan värejä ja kuvioita. Jotkut kangasmateriaalit kuten silkki tulee vuorittaa aina, ilman vuoria silkki haurastuu pian rikki auringon vaikutuksesta.

 

Matto-ostoksille lähtiessä meillä saattaa olla tarkka mielikuva siitä, millaisen maton haluamme kotiimme. Tiedämme värin, materiaalin ja ehkäpä maton hoito-ohjeetkin. Sen sijaan maton optimaalista kokoa ei useinkaan ole etukäteen mitattu, vaan uusi matto ostetaan samassa koossa kuin edeltäjänsäkin. Näillä vinkeillä vältät sudenkuopat ja valitset kotiisi oikean kokoisen maton!


 
Suomessa tyypillinen olohuoneen maton koko on usein 160/170 x 230, joka on mattotoimittajien yksi vakiokoista. Useimpiin olohuoneisiin koko on kuitenkin liian pieni ja sen sijaan, että matto kokoaisi istuinryhmän kauniiksi ja ehjäksi kokonaisuudeksi, se saa huoneen näyttämään rikkonaiselta ja sekavalta. 


Olohuoneen matto on oikean kokoinen silloin, kun sohva ja nojatuolit mahtuvat asettumaan reilusti maton päälle ilman, että maton ja sohvan väliin jää näkyviin lattiaa. Näin kokonaisuudesta tulee yhtenäinen ilman turhia tilaa jakavia rajoja. Yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää myös sitä, että maton tulisi olla reilusti leveämpi kuin itse sohva, jolloin maton reunat ylittävät sohvan kulmat molemmin puolin. Jos istuinryhmä on keskellä isoa huonetta, kalusteet voivat olla myös kokonaan maton päällä.


Mikäli matto sijoitetaan lähelle seinää, on sen suositeltava etäisyys seinästä noin 20-30cm, jolloin lattia muodostaa matolle kehyksen.
Hyvin isoon huoneeseen voi myös ostaa kaksi vakiokokomattoa rinnakkain. Varsinkin ryijymäiset nukkamatot toimivat näin hyvin, sillä pitkä nukka peittää mattojen saumakohdan ja kokonaisuus näyttää ehyeltä. Kahta pienempää mattoa on myös helpompi siirtää ja tuulettaa kuin yhtä isoa ja painavaa mattoa.

 

 

Ruokapöydän alle sijoitettavan maton tulisi ulottua pöydän reunojen ulkopuolelle vähintään 60 cm, jotta tuolien jalat pysyvät matolla myös tuoleja siirrettäessä. Valitse etenkin lapsiperheissä pöydän alle materiaali, joka on helppo puhdistaa. Villa on lämmin materiaali jalkojen alla ja se toimii ruokapöydän alla hyvin johtuen villan sisältämästä omasta rasvasta. Rasva estää lian tunkeutumisen syvälle kuituun ja se helpottaa suuresti maton puhdistusta. 

 

 

Eteis- ja käytävämattojen vakioleveys meillä on yleensä max 80 cm, kun taas käytäväleveyden täytyy olla vähintään 120 cm. Pitkässä eteiskäytävässä näin kapea matto saa aikaan kiitoratamaisen vaikutelman, jolloin tila vaikuttaa myös entistä kapeammalta. Valitsemalla maton leveydeksi 100 cm, voimme visuaalisesti leventää kapeaa käytävää ja muokata tilaa näyttämään huonemaisemmalta.

Jos käytävä on kovin pitkä, valitse kaksi erillistä mattoa yhden pitkän sijaan. Aina parempi jos toinen matoista voi olla hieman toista leveämpi tai erimuotoinen. Mittatilausmatot ovat toki neliöhinnaltaan kalliimpia kuin vakiokoot, mutta satsaaminen kannattaa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi.