Virolainen arkkitehtitoimisto KOKO suunnitteli Norjaan Soddatjørniin moderneja erämajoja.

Erämajat tilasi norjalainen vaellusseura Stavanger (STF), johon kuuluu noin 23 000 jäsentä. Kyseinen seura tarjoaa aktiivista ja ympäristöystävällistä toimintaa eri-ikäisille vaelluksen ja mäkiurheilun harrastajille.

 

Vuonna 2013 seura järjesti arkkitehtuurikilpailun itsepalvelu-erämökkien rakentamiseksi Lysefjordin matkaradan lähelle Soddatjørnin vuoristojärven kallioiselle rannalle.

 

Itsepalvelu-erämökkien käyttö perustuu luottamukseen ja majojen käyttäjinä ovat yleensä Norjan vaellusseuran verkoston jäsenet.

 

Majat sijaitsevat kaukana suuremmista teistä ja kylistä, joten likipääsy sinne on hankalaa.

 

Erämökkejä käyttävien vaeltajien tehtävänä on pitää huolta myös seuraavista vierailijoista: jokainen täydentää mökissä yöpyessään rakennuksen ruoka- ja polttopuuvarastoja sekä siivoa jälkensä.

 

Maksu mökeissä yöpymisestä jätetään paikan päälle laatikkoon tai täytetään lomakepaperi omilla tiedoilla.

 

Arkkitehtuurikilpailun voittaneen KOKO-arkkitehtitoimiston lähtökohta majojen suunnittelussa oli vahvistaa luonnossa liikkumisen kokemusta.

 

Vaellusmökkien suunnittelukriteerit olivat nykyaikaisuus, huoltovapaus ja tehtaassa esivalmistettujen moduleiden käyttö. Tällä haluttiin välttää pitkiä rakennusvaiheita luoksepääsemättömässä vuoristossa epävakaassa säässä.

 

Taloryhmään kuuluu päärakennus, yöpymismökit ja vessarakennus, johon sisältyy myös varastotila ja sauna. Vettä tai sähköä rakennuksissa ei ole: vesi kannetaan järvestä ja saunan lämmitys tapahtuu puilla. Valon saanti on ratkaistu aurinkopaneeleilla.

 

Päärakennuksessa sijaitsevassa keittiössä on kaksi kaasuliettä joten eri vaellusporukat voivat samanaikaisesti valmistaa ruokaa.

 

Peseytyminen tapahtuu saunassa, jonka suihkutila sijaitsee suoraan vuoristo-ojan vieressä.

 

KOKO-arkkitehtien mukaan on rakennusten muodon ja ulkoviimeistelyn inspiraation lähteenä olleet Norjan vuoriston isot suuret siirtokivilohkareet.

 

Kaikissa rakennuksissa on koko seinän kokoiset ikkunat, jotka luovat välittömän yhteyden koskemattomaan luontoon.

 

Majojen ulkoviimeistely on tuulta ja lunta kestävää sinkittyä peltiä, jota ei tarvitse huoltaa vuosikymmeniin.

 

Sisäviimeistelyssä on käytetty puuta, joka luo lämpimän ja mukavan tunnelman.

 

Päärakennuksessa on suorakaiteen muotoinen pohjaratkaisu. Päärakennukseen sijoittuu keittiö, olohuone, makuupaikkoja ja sinne mahtuu yhteensä noin 30-35 vaeltajaa.

 

Päärakennuksen tilaratkaisu tukee erilaisten vaellusporukoiden keskinäistä kommunikointia.

 

Päärakennukseen sijoittuu myös ruokapöytiä tuoleineen.

 

Pienempiin makuumökkeihin mahtuu viisi henkeä.

 

Vaellusmajojen suunnittelutiimiin kuuluivat KOKO arkkitehtitoimistosta Maia Grimitliht, Kadri Kaldam, Andrus Kõresaar, Indrek Mikk, Sten-Mark Mändmaa, Kirsto Rämson, Martin Tago, Raili Paling ja Liis Uustal.

 

KOKO architects

Tämä upea interiööri on peräisin omakotitalosta Vilnasta, jossa asuu nelihenkinen perhe. Talon interiöörin suunnitteli arkkitehti Ieva Prunskaite Prusta Ltd -arkkitehtitoimistosta.


Vuonna 2015 rakennetussa kaksikerroksisessa talossa on tilaa 120 m². Alakertaan sijoittuvat kaikki makuuhuoneet ja toiseen kerrokseen keittiö, ruokailu- ja oleskelutila.


Interiöörin suunnittelun lähtökohta oli, että se muodostaisi kauniin kokonaisuuden perheen jo olemassa olevien huonekalujen ja tekstiilien kanssa. Koska niiden sävy oli lämmin ja intensiivinen, käytti arkkitehti viimeistelyssä neutraalin harmaita, kylmän vivahteikkaita sävyjä. Viimeistelymateriaaleina on käytetty betonia, vaaleanharmaata puuta, metallia, lasia ja vaaleaa marmoria.


Vanhempien makuuhuone talon ensimmäisessä kerroksessa on lasiovien kautta suorassa yhteydessä kylpyhuoneeseen.


Ammeellista kylpyhuonetta piristää punainen patteri, jonka valmistaja on Terma.


Alakerran lastenhuoneista avautuvat kivat näkymät suoraan metsämaastoon.


Toinen kahdesta lastenhuoneesta, jossa katto, ikkuna- ja sängynpäätyseinä ovat betonia. Harmaa betonitausta korostaa hyvin värikkäitä esineitä.


Vastapainoksi huoneen kaksi muuta seinää maalattiin valkoisiksi.


Arkkitehdin mukaan hän ei halunnut alleviivata tilan eri elementtejä, vaan pikemminkin muodostaa niiden kesken dialogia. Talon toisessa kerroksessa toimii katseenvangitsijana korkea kirjahylly, joka erottaa lukunurkkauksen oleskelutilasta.


Sisustuksessa näkyy hyvin myös asukasperheen mieltymykset ja harrastukset.


Perheen eräs suuri intohimo on kokkaaminen, joten ravintolatasoinen laitteisto on keittiössä kaiketi kohdallaan.


Keittiön kaikki pinnat, valkoisia yläkaappeja lukuunottamatta ovat ruostumattomasta teräksestä. Keittiön valmistaja on liettualainen Gastrotechnika.


Perheen toinen suuri harrastus, matkustaminen, näkyy tilassa eksoottisina huonekaluina ja tekstiileinä.


Jykevä Magisin ruokapöytä sointuu hyvin yhteen eksoottisten tuolien kanssa. Mustat riippuvalaisimet ovat yhtä aikaa moderneja ja eksoottisia. Kuten koko talon sisustuskin.

 

Linnunpönttöä tai käkikelloa muistuttava Bird Hut -retkeilymaja sijaitsee Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa Windermeren kylän lähettyvillä olevassa metsässä. Hauskannäköinen retkeilymaja tarjoaa yösijan kahdelle hengelle sekä lukuisille paikallisille lintulajeille.


Majan suunnittelija ja rakentaja on kanadalainen Studionorth-toimisto. Rakennuksen muodon ja materiaalivalintojen lähtökohtana oli se, että majan piti mahdollistaa pesimispaikka erilaisille lintulajeille. Samalla tavalla, kuten linnut rakentavat pesiään, käyttivät arkkitehdit Bird Hut -majan rakentamiseen lähiympäristöstä löytyviä materiaaleja.


Bird Hut nousee jaloillaan maanpinnasta korkeammalle. Sisäänkäynti majaan tapahtuu tikkaiden kautta, jotka johtavat pienelle etuoven edessä olevalle terassille. Kivipolku vie majalta luonnonlähteelle ja nuotiopaikalle. 


Ristikkäin asetetut orret, joihin maja nojaa, ovat peräisin lähettyvillä olevasta metsästä, joka kärsi hiljattain tulipalosta. Majaan vievien tikkaiden materiaalina on käytetty vanhan mökin terassin lautoja. Rakennuksen toinen pääty on päällystetty erikokoisilla seetripuupaanuilla, joissa on erikokoisia aukkoja lintujen pesäpönttöjä varten.


Pesäpöntöt majan sisältä katsottuna. Pesäpönttöjen sijoittelussa arkkitehdit huomioivat eri lintulajien pesimistottumukset. Esimerkiksi amerikanpalokärki on kookas lintu, joka etsii pesimispaikan noin 4,5–7,5 metrin korkeudelta maanpinnasta, kun taas pieni kerttu pesii noin 2,7 metrin korkeudella maanpinnasta. Bird Hut -majassa onkin erikokoisia pönttöjä erikokoisine sisäänpääsyaukkoineen sijoitettuna eri korkeuksille vastatakseen lintujen erilaisiin pesimistottumuksiin.


Jotta Bird Hutissa ollessa syntyisi tunne puun latvassa olemisesta, on kattomateriaalina käytetty läpinäkyvää polykarbonaattia. Tämä toimii myös passiivisena lämmittimenä – maja lämpenee kuin kasvihuone auringon paistaessa.


Majan passiivinen ilmanvaihto tapahtuu rakennuksen molemmissa päissä olevien pyöreiden ikkunoiden kautta. Kuvassa ulko-ovi.

 

Ovi sisältäpäin katsottuna.


Lintujen ja ihmisten lisäksi majassa viihtyy myös koira ja arkkitehtien mukaan Bird Hut on avoinna myös kaikille muille uteliaille metsän otuksille.


Bird Hut tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.