Meillä asuu sisustusluuranko kaapissa – tai tarkemmin sanottuna alakerran kodinhoitohuoneessa! Lähes jokainen nurkka kodissamme on käynyt kuuden asuinvuotemme aikana läpi jonkinasteisen remontin tai uudistuksen, mutta kodinhoitohuoneen kohdalla remonttihanskat putosivat käsistä kesken kaiken ja myöhemmin ne hävisivät kokonaan.
Kuten kuvasta näkyy, puuttuu meidän kodarista edelleen katto, mutta jostain syystä se on ongelmista se pienempi. Yllättäen enemmän häiritsevät kuvien ulkopuolelle rajatut kissanhiekkalaatikot, jotka ovat sikin sokin seinän vierustalla. Niin kuin jokainen kissanomistaja tietää, eivät kissanhiekkalaatikot ole mikään esteettisin kohta kodissa ja joka paikkaan kulkeutuva kissanhiekkapuru saa suurpiirteisimmänkin emännän repimään hiuksiaan.
Maalasin aiemmin jo kodarin mustaan lattiaan mosaiikkikuvion, joka armollisuudessaan saa hiekanmurut edes hieman häviämään näkyvistä, ja koska kodinhoitohuoneemme sijaitsee talon alakerrassa, on hiekan kulkeutuminen yläkertaan asti ollut onneksi melko pientä. Ärsytystä ovat silti aiheuttaneet nuo eripariset laatikot lattialla ja nyt oli aika alkaa miettiä jotain fiksumpaa sijoitusta niille.
Aiemmassa kodissa olin ratkaissut ongelman sijoittamalla laatikot vessan kaappiin piiloon ja kulku laatikkoihin tapahtui oveen sahatun aukon kautta. Yllättävän nopeasti kissat oppivat kulkemaan oviaukosta sisään ja ulos, joten tätä kaappiratkaisua aion koittaa nyt uudelleen.
Aloitin projektin irrottamalla ovet kahdesta alakaapista ja siirtämällä kissanhiekkalaatikot sisälle kaappiin. Etenemällä pienin askelin kissat hyväksyvät muutokset helpommin ja haluttu lopputulos saavutetaan yleensä ilman ikäviä takapakkeja. En vaihtanut alkuun edes laatikoita uusiin, jotta tutut tuoksut (jep, jep, voisin kutsua tätä muullakin termillä) ohjaisivat lemmikit uuteen vessaan. Kun kaappi paikkana on tullut tutuksi, vaihdan laatikot uusiin, takareunoistaan hiukan korkeampiin malleihin, jolloin vahinkolaukaukset pysyvät paremmin laatikon sisällä. Kaapin suojaamista sisältä kannattaa silti miettiä vielä tarkemmin, koska lastulevyyn imeytynyt kissanpissa ei liene se ideaalein kodinhoitohuoneen tuoksuista. Vasta viimeiseksi on aika laittaa aukotetut ovet takaisin paikoilleen ja toivoa, että vessankäyttäjät ovat yhtä oppivaisia kuin edellisessä kodissamme.
Jää seuraamaan toteutusta ja kerro ihmeessä hyviä vinkkejä, miten olet itse toteuttanut kissanvessan.
Ja niin, se katto… kaipa sekin paikalleen pikkuhiljaa saadaan!