Eroon kotihäpeästä

Mies sohvalla potemassa kotihäpeää.

Apua, vieraita tulossa ja kämppä ihan hirveässä kunnossa! Paniikkinappi esiin ja pää pensaaseen – vai sittenkin uudenlainen suhtautuminen omaan kotiin? Psykologi, psykoterapeutti Lotta Heiskanen tarjoaa tervetulleita näkökulmia aiheeseen.

Monet ihmiset häpeävät omaa kotiaan niin paljon, että eivät kehtaa koskaan kutsua vieraita. Ja monet niistä, jotka kutsuvat, pyyhkivät tuskanhikeä ennen vieraiden saapumista. Pitäähän asunnon olla hyvässä järjestyksessä ja putipuhdas, mitä vieraat meistä muuten ajattelevat, jotkut tuumaavat.

Jotta omaa, kaverin tai puolison kokemaa kotihäpeää voisi ymmärtää, on ymmärrettävä, mistä häpeässä on kyse.

Häpeävä pelkää tulevansa nolatuksi

Häpeävä kokee, ettei kelpaa muille. Kokemuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että itsessä tai jossakin, mitä edustaa, on jotakin huonoa, pahaa tai arvotonta.

Psykologi, psykoterapeutti Lotta Heiskanen kertoo, että häpeää on psykologian alalla määritelty hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteena.

– Se tarkoittaa, ettei häpeää kokeva odota saavansa muilta ihmisiltä lämmintä ja ymmärtävää kohtelua, hän konkretisoi.

Sen sijaan häpeävä odottaa tulevansa nolatuksi tai tuomituksi. Häpeämisen taustalla voi myös kummitella pelko siitä, että oma huonommuus paljastuu muille.

Huonommuus on kuitenkin häpeävän subjektiivinen kokemus, ei tosiasia.

Lue myös: Muistatko vielä nämä asumisen trendit?

Häpeävä haluaa kadota tai piiloutua

Asuntoaan häpeävä saattaa ajatella, ettei oma sisustustyyli tai siisteystaso kelpaa kaikille sukulaisille, kavereille tai tuttaville. Taustalla voi häälyä pelkoa siitä, että nähtyään tällaisen asunnon vieraat alkavat pitää asukasta itseään huonona, pahana tai arvottomana.

– Kunpa voisin kadota tai piiloutua, Lotta Heiskanen sanoittaa häpeästä kärsivän ajatuksia.

Heiskasen kiteytys auttaa käsittämään, miksi toisista voi tuntua turvallisemmalta valikoida vieraat tarkoin – tai vähintäänkin kuurata huusholli pieteetillä ennen kuin ovikello soi.

Lue myös: Talvi, mikä ihana syy hyggeillä

Herkkyys häpeälle on yksilöllistä

Toiset ihmiset ovat toisia herkempiä häpeämään. Lotta Heiskanen kertoo, että taipumukseen vaikuttaa paljolti elämän aikana koettu. Esimerkiksi kiusaamisen ja nöyryyttämisen kokemukset herkistävät häpeälle.

Heiskasen mukaan häpeämiselle herkistää myös ympäristön vaativuus: se, että epäonnistumisista tai jonkun muun asettamien kriteerien alittamisesta on seurannut jotakin kielteistä, kuten häpäisemistä tai hylkäämistä.

Myös epäjohdonmukaisuus kohtelussa voi altistaa häpeämään herkemmin.

– Jos välillä ylistetään ja välillä rangaistaan, oppii herkäksi häpeän uhan kanssa, Heiskanen havainnollistaa.

Kaikkia muitakin hävettää

Lotta Heiskanen muistuttaa, että häpeäminen kuuluu ihmiselämään.

– Mieleeni tulee Ismo Alangon biisi. Siinä lauletaan, että häpeän ja kateuden kun oikein oivaltaa, ymmärtää, että jokainen häpeää.

On siis tärkeää muistaa, että vaikka jokainen kärvistelee oman henkilökohtaisen häpeänsä kanssa yksin, myös kaikki toiset häpeävät joskus.

Kaikki häpeä ei myöskään ole haitallista, ohjaahan kyky tuntea häpeää toimimaan yhteisön arvojen mukaisesti. Häpeän pelon ansiosta moni rikos on jäänyt tekemättä ja sammakko suusta päästämättä.

– Ei normaaleja tunteita pidä medikalisoida, Heiskanen sanoo.

Lue myös: Toimivan perheasunnon ABC

Monta syytä kotihäpeään

Kotihäpeä ei ole vakiintunut psykologian alan käsite eikä mitään, mitä pitäisi lähteä käsittelemään psykologin vastaanotolle. Toisaalta vakavissa mielenterveyden häiriöissä ei Heiskasen mukaan ole harvinaista, että kotiin ei päästetä muita.

Hän tunnistaa hyvin myös sen, että vieraiden kutsuminen aiheuttaa monissa vähintäänkin siivousvimmaa. Se voi olla stressaavaa häpeäjälle, mutta myös tämän perheenjäsenille.

Miksi oma koti sitten hävettää niin monia? Miksi ystäville ja sukulaisille ryhdytään jo eteisessä pahoittelemaan kodin puitteita ja puhtaustasoa?

Heiskanen nostaa esiin somen kiiltokuvamaisen sisällön. Se pakottaa tahtomattakin vertailemaan omia nurkkia viimeisen päälle puunattuihin asuntoihin.

– Näemme somessa sellaisia vertailukohtia, joihin meillä ei ole mitään mahdollisuuksia, hän sanoo.

Heiskanen muistuttaa kaikkia kotihäpeää kokevia somen kaupallisesta logiikasta – siitä, että somen käyttäjät halutaan saada ostamaan.

Kun tähän yhdistetään ihmisen luontainen tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon, tulee kiillotettua somesisältöä katsoessa äkkiä mieleen, ettei oma koti vastaa standardeja ja sitä mitä muilla on.

Heiskanen puhuu myös varallisuuseroista. Ne näkyvät kodin sisustuksessa, ja voi tuntua hävettävältä näyttää omia halpoja huonekaluja varakkaammille tutuille. Heiskanen toivoo, etteivät erot varallisuudessa tulisi ihmissuhteiden tielle, vaan kylään kehdattaisiin kutsua puolin ja toisin sisustukseen katsomatta.

Oma koti saattaa hävettää siksikin, että puhtaus ja järjestys liitetään yhteen ahkeruuden ja reippauden kanssa. Niitä on suomalaisessa kulttuurissa perinteisesti pidetty hyveinä.

Lotta Heiskanen haluaa muistuttaa, että aina ei jaksa eikä tarvitsekaan jaksaa.

– Emme voi tietää, mitä taakkoja toinen kantaa, joten suhtaudutaan mieluummin lempeästi ja ymmärtävästi kotien siisteyteen.

Lue myös: Auri Kanasen mielestä siivoamisen kuuluu tuntua kivalta ja rennolta

Rokote kotihäpeää vastaan

Lotta Heiskanen kannustaa luomaan sellaista kyläilykulttuuria, joka lievittää stressiä ja kotihäpeää.

– Itse usein painotan, että minua varten ei tarvitse siivota ja sanon, että tilataanko yhdessä tai haenko matkalta vaikka noutoruokaa, hän konkretisoi.

– Ja kun se vuolas anteeksipyytely kodin sotkuista alkaa, sanon, että ei tarvitse stressata, kotona saa näkyä elämä.

Tällaisilla pienillä arjen sanoilla kulttuuri voi vähitellen muuttua sallivammaksi.

Heiskanen haluaa muistuttaa kaikkia kotihäpeää kokevia siitä, mikä vieraisilla on olennaista.

– Tärkeämpää kuin se, miltä kotona näyttää on se, miltä ihmissuhteissa tuntuu, hän sanoo. Kun tulee vieraita, kaikkein olennaisinta on yhdessäolo.

Kuten todettu, häpeävä haluaa kadota tai piiloutua. Voi tehdä mieli työntää pää pensaaseen ja pikemmin vetäytyä ihmissuhteista kuin hakeutumaan niitä kohti. Lotta Heiskanen kuitenkin kannustaa nimenomaan vaalimaan hyviä ihmissuhteita, koska ne vahvistavat perusturvallisuuden tunnetta.

– Turvalliset ihmissuhteet ovat kuin rokote häpeää vastaan. Kun saa nähdä, että on kaikkine puolineen hyväksytty ja arvostettu muiden silmissä, häpeä lievenee, hän kertoo.