Kun on tarpeeksi viitseliäisyyttä ja hulluutta, voi viikonlopussa nikkaroida itselleen vaikka takan! No ei tietysti ihan oikeaa, puilla lämmitettävää takkaa, mutta hiukan isomman bioetanolilla toimivan vekottimen kyllä.
Talomme koostuu kahdesta eri aikaan rakennetusta osasta, joista jälkimmäinen, vuonna 1958 rakennettu osa on ilmeeltään melkoisen paljon tylsempi kuin tyylipuhdas 1934 rakennettu funkkisosa. Mielessä oli pitkään ollut projekti, jossa muuta taloa matalampi huonekorkeus ja laatikkomaiset ikkunat saisivat parikseen lisää 50-luvun henkeä ja tunnelmaa. Koska oikeaa takkaa varten olisi tarvittu rakennuslupa ja paljon rahaa, päätimme tehdä ”takan” itse kevyemmin konstein.
Takan runko on nikkaroitu ”kakkoskakkosesta” ja kipsilevystä, johon tehtiin upotusaukko palovillalla eristetylle bioetanolitakalle. Takan alaosaan laitettiin paneelia, joka itseasiassa on asennettu pohjapuoli ylöspäin, sillä meillä jo valmiina ollut paneeli oli ilmeeltään liian leveää. Kääntämällä paneelin uritettu pohjapuoli pintaan saatiin aikaan rimamainen vaikutelma, eikä valmiista pinnasta näe paneelin olevan väärin päin.
Takan yläosa laatoitettiin oliivinvärisellä laatalla pystyyn ja saumattiin mustalla. Vielä mietin pitäisikö tuohon liitoskohtaan laittaa ohut messinkilista. Lopputulos on mielestäni mainio ja onnistunut. Huone sai lisää ilmettä ja haluttua 50-luvun henkeä ja jos joskus rakennelmasta haluttaisiin päästä eroon, ei sen purkaminen ole kovin iso homma. Mitäs tykkäät? Kiristääkö pipo moisen feikkitakan vuoksi vai löytyykö ymmärrystä tällaisiin tee-se-itse-virityksiin?
