Paimion parantola on Alvar Aallon funktionalistisen kauden päätyö. Täysin funktionalismin periaatteen mukaisesti suunnitellussa rakennuksessa Aalto kiinnitti erityisesti huomiota yksityiskohtiin ja siihen, että rakennus itsessään toimisi parantavana elementtinä. Rakennuksen asemointi mäntymetsän keskellä takaa potilashuoneiden käytäviin lankeavan luonnonvalon ja sairaalan siipien toiminnot seuraavat päivän kulkua. Kaikki materiaalit ja pinnat ovat helposti puhdistettavia, eikä pölyä kerääviä koristeita tai ulokkeita ole.
Parantolan värimaailmalla on tärkeä merkitys. Koko rakennuksen sisäpinnat on suunniteltu piristämään tai rauhoittamaan potilaita tarpeen mukaan. Käytävien kirkkaankeltaisena loistava lattia heijastaa auringonsäteitä ja maksimoi luonnonvalon. Potilashuoneiden katoissa käytettiin värejä, joiden toivottiin rauhoittavan potilaita.
Toisen kerroksen entisessä kirjastossa on nähtävillä alkuperäisiä värejä, jotka palautettiin vuoden 2000 remontissa.
Potilasruokalan katon siniset levyt ovat alun perin olleet pattereita, joiden tarkoitus oli lempeästi säteillä lämpöä potilaiden ylle. Kattopattereiden alettua vuotaa ne korvattiin tavallisilla. Valaisimien suunnittelussa Aalto kiinnitti huomiota erityisesti siihen, ettei valo päässyt häikäisemään potilaiden silmiä, vaan valo suuntautuu epäsuorasti katon kautta.
Aalto suunnitteli ylimmän kerroksen eteläiselle puolelle koko siiven mittaisen kattoterassin, jossa potilaita makuutettiin säällä kuin säällä. Mäntymetsän raikkaan ilman ajateltiin helpottavan oireita ja paremmassa kunnossa olevia potilaita kannustettiin myös kävelyretkille parantolan ympäristöön.
Paimion parantolan näyttelyhuoneissa on nähtävillä runsaasti esineistöä parantolan eri aikakausilta. Teräksiset, kannelliset astiat ovat potilaiden ysköskuppeja.
Alvar Aalto suunnitteli parantolaan myös monia huonekaluja, joista on sittemmin tullut ikonisia. Tällainen on esimerkiksi Paimio-tuoli. Se ja lähes kaikki muutkin parantolaan suunnitellut kalusteet tulivat myöhemmin Artekin tuotantoon sellaisenaan. Pienoismalli parantolasta kertoo sen valtavasta koosta sekä antaa hieman käsitystä rakennuksen edistyksellisen modernista ilmeestä 1930-luvun Suomessa.
