Pidempään mukana olleet lukijani muistavatkin jo entuudestaan ihastukseni erilaisiin heiniin. Niitä onkin jo kertynyt useita eri lajikkeita ja ilokseni osa heinistä on myös talvehtinut ruukuissaan. Tämä keltalehtinen hakoneheinä on yksi viime vuodesta säilyneistä kasveista. Takana olevalle liriope muscarille en löytänyt suomenkielistä nimeä, mutta kyseessä on Itä-Aasiasta peräisin oleva ruohon kaltainen kasvi, joka kukkii lila-violettien kukin.
Myös molemmat oliivipuut, rungollinen rosmariini ja pitkänmallisessa ruukussa kasvava laventeli ovat talvehtineet hienosti. Oliivit ja rosmariini talvehtivat sisällä viileässä ja valoisassa vintissä, mutta laventeli sen sijaan porskuttaa ulkona samassa ruukussa jo neljättä vuotta ilman suojaamista.
Agapanthus, eli kotoisammin sinisarja kuuluu myös rakastamiini kasveihin. Ostin niitä muutamia jo viime vuonna, mutta unohdin kantaa ruukun sisälle syksyllä ja niinpä ne paleltuivat. Ei auttanut kuin ostaa uudet taimet ja toivoa, että ne päätyvät ensi talveksi talvehtimaan vintille kera rosmariinin ja oliivien.
Uusia taimia ovat myös jopa yli kaksimetriseksi kasvavat pampaheinät. Pampaheinät viihtyvät parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla ja ravinteikkaassa kasvualustassa. Pampaheinällä on todella huomiota herättävät kukat, jotka kukoistavat loppukesällä. Kukinnot ovat kuivattuna kauniita ja trendikkäitä sisustuselementtejä. Toinen kuvassa näkyvä heinä on lännenhirssi, joka kasvaa suurina mättäinä. Kesällä lehdissä on vain hieman punaisia laikkuja, mutta syksyn tullen lehdet muuttuvat kauttaaltaan burgundinpunaisiksi.
Kauniin väristä, mätästävää sininataa olen kasvattanut jo usean vuoden ajan ruukuissa ja välillä ne talvehtivatkin niissä suojaamatta. Tänä vuonna kasvit olivat kuitenkin jo varsin huonon näköisiä ja niinpä uusin niiden taimet. Viihtyessään sininata muodostaa 20–40 cm korkean, lähes pallomaisen mättään ja kukkii pitkin röyhyin. Parhaiten sininata viihtyy aurinkoisessa paikassa, kuivassa maassa. Auringossa myös lehtien siniharmaa väri tulee parhaiten esiin.
