Poiketessani jonkin aikaa sitten ullakollamme osuivat silmäni vanhaan rahiin, jonka olin tehnyt vuosia sitten pukeutumishuoneeseemme. Luovuttuamme pukeutumishuoneesta jäi rahi käyttämättä ja siirtyi ullakolle säilöön odottamaan parempia aikoja. Silmäillessäni rahia mietin kuinka sen saisi pienellä vaivalla uudelleen hyötykäyttöön ja hetken päästä ajatus oli selvä: tehdään siitä pöytä.
Tuumasta toimeen ja rahi siirtyi alakertaan, jossa poistin sen ympäriltä kankaat ja vanut. Olin aikoinaan tehnyt rungon vanhasta kaapelikelasta, jonka päihin sahautin koivuvanerista halkaisijaltaan 80-senttiset pyöreät levyt. Levyt ruuvattiin kiinni kaapelikelan molempiin päihin ja taivutin rahin ympärille paksua, mutta taipuisaa verhoilupahvia ja niittasin sen vanerin reunaan kiinni. Nyt purin rahin tähän pisteeseen uudelleen.
Mieheni sahasi sormipaneelista hiukan lieriön korkeutta lyhyemmät paneelin pätkät, jotka kiinnitin tukevalla tartuntamassalla lieriön pintaan. Paneelit osuivat melko hyvin lieriön ympärille, kun säädin pontista aina hiukan niiden leveyttä. Vaikka jossain kohtaa pontti on muutaman millin leveämpi kuin toisessa, ei ero näy lopputuloksessa lainkaan.
Alkuun ajattelin, että paneelit pitää kiinnittää massan lisäksi verhoilupahviin myös naulaamalla, mutta lopputulos olikin todella tukeva ja paneelit pysyvät hyvin paikallaan pelkän liimamassan avulla. Paneelit ja vanerikannen käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla. Lopputulos on ihana ja sopii hyvin väriltään lattiaamme sekä tiikkiseen ruokapöytäämme.
Pöytä vaatii vielä pinnalleen jonkinlaisen kannen, jotta paneelin päät ja ruuvinkannat saadaan näkymättömiin. Olen kaavaillut kanneksi kiveä ja nyt koetan etsiä käytettynä jonkinlaista kivikantista pöytää, jonka kannen saisin irrotettua uuteen käyttöön. Siihen asti menkööt tällaisenaan!
