En ole koskaan ajatellut, että graffitin voisi maalata suoraan kodin seinään, tai että katon voisi tapetoida kartoilla. Tai että seinän maalipintoja voi raaputtaa kuin taideteosta tai peräti kuoria rikkoutuneen pinnan inspiroimana koko kiviseinä alas.

 

Kaivan laatikostani käsintehtyä Ma Soap -merkkistä saippuaa. Se on valmistettu junaraiteita pitkin noin 1800 kilometrin päässä erään ullakkokerroksen luovassa kodissa. Tuoksu palauttaa hetkeen kun olin Murmanskissa.

 

Tutustuimme yhteisellä kulttuurimatkalla laulavan saippuantekijän Mariia Pozniakin ja graffiittitaiteilija Iliya Baidakovskyn kanssa. Pariskunta huokuu positiivisuutta ja nuorta energiaa. Iliyan lapsuudenkoti ja nyt heidän yhteinen koti täydentää yllätyksellistä tunnelmaa.

 

Tässä kodissa tekee mieli surffailla pinnoilla. Koti on kuin kerroksista kuorittu taideteos. Pinnat ovat sopivan boheemisti vinossa, epätasaisia, mielenkiintoisesti maalattuja, revenneitä ja kerroksellisia. Iliya maalaa graffiteja. Kodin pinnat on käsitelty urbaanisti rohkealla otteella. Olohuoneen kiviseinän alta löytyi vahingossa upea vinoon ladottu lautaseinä, joka jätettiin näkyville.

 

Murmanskin matkan jälkeen olen useaan otteeseen pohtinut miksi Suomessa ihaillaan enimmäkseen suoria lattioita ja virheettömiä seinäpintoja? Tai miksi ratkaisut kodin sisustuksessa silotellaan viimeisen päälle ja hiotaan jopa tylsyyteen saakka persoonattomiksi?

On taito antaa asioiden olla, kerrostua, kulua ja syventyä.

 

Kiitos rohkeat ja elämän nälkäiset Mariia ja Iliya!

Kommentit (0)