HS: Tunnearvo voi nostaa talon hintaa

Filosofian professori mukaan paluu vanhoihin paikkoihin muistuttaa siitä, mitä joskus olimme.

Talon arvo ei ole välttämättä rahassa mitattavissa. Tunnearvo saattaa nostaa lapsuudenkodin hintaa.

Tunnearvon kysymys on moraalifilosofinen ongelma. Kuinka paljon tunteet ja muistot maksavat?

Filosofian professori Timo Airaksisen mielestä kaupanteossa ei ole tunnearvon tapauksessa vaaraa maksaa ylihintaa.

”Osoitan korkealla hintatarjouksella, millainen henkilökohtainen arvo kohteella on minulle.”

Ostaja maksaa henkilöhistoriasta, identiteetistä ja juuristaan.

”Kävin vähän aikaa sitten Vaasassa. Näin Raastuvankadun talon ikkunasta vanhan lapsuudenkotini kakluunin. Täytyy myöntää, että sen näkeminen herätti minussa lämpimiä ajatuksia.”

”Rakastamme vanhoissa paikoissa entistä itseämme. Näissä paikoissa palaamme siihen näkökulmaan, josta entinen itsemme tarkkaili ennen maailmaa.”

Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila pitää nostalgiaa merkkinä nykyisyyden arvioimisesta. Puolen vuosisadan takaiset valokuvat kertovat ajasta, jolloin asiat olivat eri lailla kuin nykyään.

”Nostalgia syntyy tyytymättömyydestä nykyisyyteen. Elämme aikaa, jolloin yhtenäiskulttuurin kuvitellaan murenevan ja harmonian häviävän. Silloin koti mielletään paikaksi, jonne voi palata ja jossa on yhä turvallista.”

Nostalgia on kreikankielinen lainasana, joka tarkoittaa kotiinpaluun tuskaa.

Sanan taustalla on ajatus siitä, että kotiinpaluu on mahdotonta, ja siksi koti-ikävä tekee ihmisen alakuloiseksi. 1800-luvulle asti nostalgia diagnosoitiin sairaudeksi, josta kärsivät erityisesti merimiehet ja sotilaat. Ihminen menetti vieraissa oloissa elämänvoimansa ja masentui.

Meidän oloissamme kotiinpaluu on tullut moninkin tavoin mahdolliseksi, vaikka lähdöstä olisikin kulunut aikaa ja asiat ympärillä muuttuneet.

”Nostalgiaa voidaan syyttää pinnalliseksi ja jopa valheelliseksi. Mutta se on ihmisille silti totta ja tärkeää.”

Kulttuuri on täynnä tarinoita kotiinpaluusta niin kotiin kuin kotiseudulle. Kyseessä on fantasia, josta elokuvat, laulut ja kirjallisuus ovat kertoneet koko ihmiskunnan historian ajan.

Eräs suosituimmista suomalaisista kotiinpaluun teemoista on paluu maaseudulle, joista muuttoliike lähti liikkeelle kaupunkiin 1960-luvulla.

Tätä tarinaa ovat hyödyntäneet paluumuuttomarkkinoinnissaan muun muassa Mikkelin, Kouvolan ja Joensuun kaupungit.

Kaupungit ovat lähettäneet pääkaupunkiseudulla asuville entisille asukkailleen kirjeen, joka markkinoi kotiseutua muun muassa juurilla ja identiteetillä.

”Kuntien näkökulmasta nuoret perheelliset ovat erityisen haluttuja paluumuuttajia”, kertoo Kouvolan kaupungin viestintäpäällikkö Anne Käki.

Kotiinpaluu ei tosin ole aina iloinen. Toisinaan vanha kotipaikkakunta on muuttunut tunnistamattomaksi vuosien aikana.

Silloin kotiseudun tunnearvo joutuu kivuliaasti uudelleenarvioitavaksi.

”Evakot matkustivat entisille kotipaikoilleen Karjalaan Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Perillä odotti järkytys. Vastassa oli joutomaata, eikä koteja ollut enää olemassa”, sanoo folkloristiikan dosentti ja Suomen Kotiseutuliiton entinen toiminnanjohtaja Lassi Saressalo.