NamiNamaste – paikka kuin hobittien Kontu

Sense overload -aistien ylilataumisvaara oli päällimmäisenä tunteena saapuessamme viikko sitten Muhun saarelle ja siellä Sikke Sumarin emännöimään NamiNamasteen. Ystäväpariskunnan mies kuvasi paikkaa osuvasti hobittien Konnuksi, niin satumaiselta se näytti.

 

 

Kun Sikke vuosituhannen vaihteessa osti vanhan, neuvostokomennossa rähjääntyneen maatilan Saarenmaan Muhusta, näytti siellä aivan toiselta kuin nyt. Nyt niin upeasti kunnostetut ruokokatot hapertuivat eterniittilevyjen alla ja rakennukset uinuivat neuvostoaikaisessa tilassa, vaikka itsenäisyydestä olikin kulunut jo kymmenen vuotta.

Kun viime viikolla saavuimme ystäviemme kanssa Namasteen viettämään muutamaa lomapäivää kokkauksen merkeissä, ei rähjäisyydestä ollut tietoakaan, vaan kaikki näytti aivan täydelliseltä.

 

 

Jo kävellessämme NamiNamastea ympäröivän vanhan, sammalpeitteisen kiviaidan portista sisään oli kaikkialla nähtävissä, että täällä asuu ja emännöi ihminen, jolle estetiikka ja yksityiskohdat ovat erittäin tärkeitä. Piha, istutukset, yrttitarhat, kaikki detaljit ja viimeisen päälle pieteetillä rakennetut ja kunnostetut rakennukset ottivat tulijan syleilyynsä ja päälle laskeutui ihana mielenrauha, mitä tosin häiritsi se seikka, ettei tiennyt minne silmänsä olisi kääntänyt. Ensimmäisen tunnin kiersinkin vain ympärilleni huokaillen ja kuvaillen. Kameran rullaan tallentui päivien aikana satoja kuvia ja silti tuntuu, että jotain jäi tallentamatta. Yritän nyt kuvien välityksellä kertoa teille siitä maanpäällisestä paratiisista, johon pääsimme hetkeksi vierailemaan.

 

 

Namasten keittiössä valmistetaan rustiikkia maalaisruokaa alun perin hollantilaisen, mutta myöhemmin eestiläistyneen, kokki Albertin intohimoisessa ohjauksessa. Täällä ei kikkailla monimutkaisilla valmistustavoilla eikä hifistellä eksoottisilla raaka-aineilla, vaan luotetaan tuoreisiin, lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja yksinkertaisiin valmistustapoihin. Tilan runsas keittiö- ja yrttipuutarha onkin vertaansa vailla.  Kuvassa Albert pihan pizzauunia lämmittämässä.

 

 

Vierailun kohokohta oli ilta, jolloin pääsimme itse laittamaan ruokaa näistä loistavista aineista Albertin ohjatessa ja opettaessa meitä. Opimme asioita raaka-aineista, tekniikoita niiden käsittelystä, mutta myös kunnioitusta ja intohimoista asennetta ruuanlaittoa kohtaan. Kolme tuntia kuluikin ihan liian nopeasti ja siltä istumalta päätimme, ettei tämä jää tähän, vaan oppia on saatava lisää. Kokkailun päätteeksi istuimme alas, tunnelmallisen, vanhan takkasalin pöydän ympärille nauttimaan valmistamme aterian. Miten ihania hetkiä voikaan elämä välillä tarjoilla.

 

 

Kolmen päivän jälkeen reissulta kotiutui niin täydellisen rentoutunut ihminen, että se huomasi unohtaneensa jopa vihkisormuksensa Muhuun. Onneksi asia saatiin toimeliaan Siken ja hänen ystävänsä avulla kuitenkin onnellisesti päätökseen – kiitos vielä!

 

Jaa artikkeli

  • facebook
  • twitter
  • linkedin
  • pinterest
Tuija Talvitie

Tuija Talvitie

KOTIKIIKARISSA haaveillaan ja inspiroidutaan kodeista ja sisutuksista. Kurkistellaan omaan ja toisten koteihin sekä ihastellaan erityylisiä sisustusratkaisuja. Kiikaroidaan uusia tuulia ja sisustustrendejä, unohtamatta tee-se-itse-vinkkejä. Tutustu myös Tuijan Form Follows Function -blogiin!

Näytä kaikki