Mikä muuttuu opiskelijoiden kimppakämppien vuokraamisessa?

Elokuun alussa tilanne vuokramarkkinoilla muuttuu opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin. Tämä vaatii käytännössä myös muutoksia monien opiskelijoiden vuokrasopimuksiin. Miten muutoksen astuessa voimaan voidaan löytää sekä vuokranantajan että vuokralaisen etua palveleva ratkaisu?

Elokuun alusta alkaen vuokralla asuvat opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Tämän myötä asumistuen määrään vaikuttavat samaan ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden tulot.

Käytännössä siis esimerkiksi työssäkäyvän tyttöystävän tulot voivat pienentää poikaystävän asumistukea. Samoin kämppisten tulot voivat vaikuttaa opiskelijan saamaan asumistukeen, jos opiskelija ei pysty riittävän selkeästi todistamaan, että jakaa kämppisten kanssa vain asunnon, mutta ei elämää ja tilipussia.

 

Mikä on ruokakunta?

Jotta ymmärtäisi asian vaikutuksia vuokranantajalle, pitää ensin ymmärtää, miten Kela ajattelee yhdessä asuvista ihmisistä.

Asumistuen kannalta oleellista on, asuvatko ihmiset samassa vai eri ruokakunnassa. Kelan mukaan samaan ruokakuntaan kuuluvat sekä yhteisellä vuokrasopimuksella asunnon vuokranneet että erillisellä vuokrasopimuksella osan asunnosta vuokranneet, jos he ovat vuokrasopimuksen tai sen liitteen mukaan vastuussa koko asunnon vuokrasta.

Eri ruokakuntaan taas kuuluvat sekä erillisellä vuokrasopimuksella osan asunnosta vuokranneet henkilöt että päävuokralainen ja alivuokralainen.

Lähisukulaiset ja avopuolisot kuuluvat sopimuksen tyypistä riippumatta samaan ruokakuntaan.

 

Alivuokramalli vai erilliset vuokrasopimukset?

Muutoksen myötä vuokralainen voi siis haluta muuttaa vuokrasopimuksiaan osoittaakseen Kelalle selkeästi, että asuu eri ruokakunnassa kämppistensä kanssa. Ratkaisuna on tarjolla kaksi vaihtoehtoa.

Ns. alivuokramalli on usein vuokranantajan kannalta selkein. Alivuokramallissa vuokranantaja tekee vuokrasopimuksen vain yhden henkilön kanssa, ja tämä päävuokralainen tekee yhden tai useampia alivuokrasopimuksia muiden asuntoon muuttavien kanssa. Päävuokralainen maksaa vuokranantajalleen koko vuokrasopimuksen mukaisen vuokran ja alivuokralaiset maksavat puolestaan oman alivuokrasopimuksensa mukaisen vuokran päävuokralaiselle.

Käytännössä siis päävuokralainen vastaa kokonaisuudessaan vuokrasuhteen velvoitteista, eli vuokranmaksusta ja asunnon kunnosta, vuokranantajalle – myös silloin, jos joku alivuokralaisista jättää vuokrat rästiin. Päävuokralaisen kannattaa siis vaatia alivuokralaisilta vakuus, joka turvaa mahdollisia vuokrarästejä tai vahinkoja. Vakuus voi olla maksimissaan kolmen kuukauden vuokran suuruinen. Eli jos alivuokralaisen vuokran suuruus on 300 euroa kuukaudessa, vakuus voi enimmillään olla 900 euroa.

Toisena vaihtoehtona on tehdä erillinen vuokrasopimus kaikille vuokralaisille. Erillisissä vuokrasopimuksissa sopimukseen kannattaa kirjata ehto, että vuokralaiset vastaavat yhdessä yhteisessä käytössä olevien tilojen huolellisesta hoidosta ja kunnossapidosta. Ehto on myös monille vuokralaisille tuttu opiskelija-asunnoista.

Tämä on toki vuokralaisten kannalta selkeä malli. Vuokranantajan kannattaa kuitenkin huomata, että erillisiä vuokrasopimuksia käyttäessään hän voi päätyä tilanteeseen, jossa joku vuokralaisista irtisanoo sopimuksensa ja esimerkiksi yksi huone asunnosta jää tyhjilleen. Tällöin vuokranantaja voi joutua tyhjän huoneen maksumieheksi ennen uuden kämppiksen löytymistä.
Alivuokramallissa vuokralaisilla on hyppysissään myös kämppisjoukon kokoonpano – yhden muuttaessa pois on käytännössä päävuokralaisen etuna saada tilalle mahdollisimman pian uusi kämppis vuokraa maksamaan.

 

Artikkelin kirjoitti viestintäpäällikkö Liina Länsiluoto / Suomen Vuokranantajat

Yhteystiedot: p. 040 835 4900, liina.lansiluoto@vuokranantajat.fi

Tutustu myös Vuokranantajan oppaaseen.