Munalaskme Kartano, Harjumaa, Tallinna●20h

Kartano Tallinnan lähellä

Munalaskmen kartano ja kartanopuisto /Munnalas/

Kohde soveltuu henkilöille joka arvostaa omaa yksityistä rauhaa (suojeltu alue) tai joka haluaa tehdä liiketoimintaa (turisteihin liittyvää) Tallinnan lähellä.

Alue suojeltu (muilla ei pääsyä tarvittaessa), mutta kartanolle (ei suojeltu) voi tehdä vapaasti muutostyöt.

KARTANO PERUSTETTIIN 16. vuosisadan aikana, jolloin se erotettiin Ruilan kartanon maista. Omistajina on ollut 17. vuosisadalla Ulrichit ja vuodesta 1805 alkaen kunnes omistusoikeuden poisottamiseen Hueckit. Päärakennus on kaksikerroksinen ja aumakattoinen sekä saanut lopullisen ulkonäönsä monien uudelleen rakentamisten tuloksena. Päärakennuksesta idän suunnalla sijainneet sivurakennukset ovat nykypäiväksi joko uudelleen rakennettuja tai raunioina. Kartano on yksityisomistuksessa.

KARTANOPUISTO ON vapaamuotoinen ja sijaitsee isossa osin Munalaskmen puron ja päärakennuksen välisellä alueella. Vuoden 1888 kartasta näkee puiston varsin ison koon, jonka ulkomuodon tärkeimmäksi yksityiskohdaksi on ollut puro ja siitä muodostettu patovesistöjärjestelmä monien saarten kera. Puistosta läpi kulkenut tieverkko on täksi hetkeksi suuressa määrin huvennut.

PUUSTON LAJIRUNSAUS on keskimääräistä (35), vieraslajeja on 15 (J. Elliku, O. Abner, A. Kaur, S. Janson 2005) ja niiden määrä on vuosien mittaan hieman heilahdellut. Puistossa on monia isoja puita sekä kotimaisten (saarni) että vieraslajien (puistolehmus) seassa. Muita huomattavia puistokasveja on mm lehtikuusi, syreeni, viitapihlaja-angervo, valkolumimarja. Virossa on noin 20 hehtaaria Vaahterametsää, josta täällä sijaitsee 10 hehtaaria, myöskin suurin/vanhin Vaahtera, ympärimitta noin 480 cm.

/// Lähde: Eesti pargid 1; Keskkonnaministeerium Muinsuskaitseamet Varrak 2007, s 196.

MUNALASKMEN KARTANO (Munnalas) Munalaskmen kartano erotettiin 16. vuosisadalla Ruilan kartanosta. Majuri Friedrich Johann von Ulrich (1744-1801) panttasi kartanon vuonna 1799. Vuonna 1805 panttaussopimus muutettiin osto-myyntisopimukseksi ja uusiksi omistajiksi tulivat Hueckit, jotka aloittivat kartanon uudelleenrakentamisen. Munalaskme jäi heidän omistukseen kartanonajan loppuun saakka. Vuonna 1876 kartanon sai Tartossa taloutta opiskellut ja pitäjätuomarina toiminut John von Hueck (1844-1925), jota perimätiedossa tunnetaan ilkeänä herrana. Hänen perijä ja myös viimeinen Munalaskmen kartanonherra oli Gerhard von Hueck, joka vuonna 1896 meni naimisiin Virginie Helene von Kotzebuen kanssa. He erosivat vuonna 1911. Omistaja onnistui saamaan maareformin jälkeen kartanon sydämen itselleen.

Munalaskmen nimen syntyyn on perimässä monta versiota. Kotiseuduntutkija Endel Sulepin välityksellä tiedämme, että Munalaskmeen tuotiin ruunaukseen koko Nissin pitäjän äkkipikaisia oriita. Siitä sitten paikan nimikin tulee. Kartanossa oli hevostalleja. Gerhard von Hueck piti siellä vielä 1930. vuosiluvulla oriasemaa.

Kartanon lopullinen ulkonäkö räätälöityi uudelleenrakennusten yhteydessä 17.-19. vuosisadoilla. Viime muutokset tehtiin jälleenrakennuksen aikana vuoden 1905 tulipalon jälkeen.

MUNALASKMEN PITÄJÄN NIMI Muinoin käynyt Munalaskmen kunnan kartanonherra ystäviensä kanssa metsästämässä. Kerran hän mennyt ystäviensä kanssa merkkiä ampumaan. Kananmuna lienee laitettu puun haarojen väliin ja sitten sitä lienee ammuttu. Siitä syystä kutsutaan sitä kuntaa Munalaskmen kunnaksi. Salme Hiietamm 1937

CARL FERDINAND HUECK (1811-1889) opiskeli Jenan yliopistossa lääke- sekä kielitiedettä. Myöhemmin työskenteli lehtorina Jenan Maatalousinstituutissa ja Preussin Maatalousakatemiassa Pommerissa. Vuosina 1838-1876 oli Vironmaalla Munalaskmen jm kartanoiden omistaja. >Hänestä kuva myynti-ilmoituksessa

MAANALAINEN KÄYTÄVÄ KARTANON PUISTOSSA Maanalainen käytävähän täällä oli - tömisi siellä, missä se puisto oli. Tie meni sieltä, siellä oli jotkin muurit Munalaskmen kartanon puistossa. Kun jalalla pamautit, niin tömisi. Jonkinlainen käytävähän siellä oli, ken sen tietää. Ennenhän se kartano oli kaunis paikka. Ei ole sortunut eikä mitään.

>Salakäytävä löytyi kunnostustöiden yhteydessä vuonna 2010

MUNALASKMEN KARTANONHERRAT

Kartanonherralla oli monta taloa Lai-kadulla. Vasalemman Jaanikan kartano oli, ja myös Räägun kartano. Stackelberg oli hänen vävypoikansa. Kaikki myllyt oli sillä ja tuuliturbiini. Ken palkkaa hakemaan meni, niille sanoi että ei-ei, tänään mulla rahaa ei ole. Se vähin erin antoi. Se piti vielä niit’ ippodromi-hevosia. Vaimo oli sillä hirveen läski - kirjoitti, että minä painan nyt vaan kahdeksankymmentä paunaa. Sen kartanonherran isä lienee ollut hirmu häijy. Tästä kartanosta noin sata metriä loitommalla oli heinälato. Kun sen nurkan takaa miehet taksvärkkiä tekemään tulivat, silloin piti jo lakin käteensä ottaa. Se siellä sitten vahti, et’ ken sitten ottaa ja ken ei. Mare Janneste < Alfred Vanatoa 1990

TORPPARIMÖKEILLE RATTAAT ALLE

Täällähän on ne mäkituvat. Kun ne rakentamaan rupesi, sit’ kartanonherra käski rattaat alle laittaa, et’ sit’ ne voi nopeesti heti pois raivata. Mare Janneste < Alfred Vanatoa 1990

KAURIS OMENAVAHDIKSI

Kartanonherralla oli täällä iso omenatarha. Se haki metsäkauriin itelleen vahdiksi. Kyl’ ne pojat kävi sit’ kuitenki’ omenia pihistelemässä. Mut’ se kauris oli niin äkäinen, et’ kävi kimppuun. Kun ne pojat sit’ pakeni, ne kaatui äkeen päälle. Mare Janneste < Alfred Vanatoa 1990

UUK SELVIÄÄ LAIVAMIEHILTÄ

Vuonna 1905 Uuk lienee ampunut yhen miehen kuoliaaksi Kloogan metsissä. Kartanoon kutsui rangaistusryhmän kasakkavaatteissaan, mutta yksi tyttö tunnisti hänet, et’ Tuudin herra ollut myös. Kyl’ ne ‘errat ite olleet, vaan sotajoukkovaateissaan. Ensimmäisen vallankumouksen aikana laivamiehethän etsineet Uukia, mut’ se lienee nukkunut koko talven yhen maalaistalon uunin päällä. Viimeistään se pakeni Saksaan. Heljo Ernesaks < Elisabeth Liebmann < isoäiti jm vanhemmat ihmiset 1949

/// Lähde: Mõisalegendid, Mari-Ann Remmel, Tänapäev 2008, s 352-355