Pari viikkoa sitten kirjoittelin ihastuksestani haaleaan vaaleanpunaisiin ja nuden sävyihin ja pitihän sitä sitten tarttua tuumasta toimeen ja hankkia itsellekin ripaus hempeyttä. 

 

Isosti en heti alkuun lähtenyt panostamaan, sen verran vieraalla maalla ollaan kuitenkin tämän romantiikan ja naisellisuuden keskellä, mutta pari vaaleanpunaista pellavatyynyliinaa uskaltauduin sentään hankimaan. Pikkuruinen vuokrakotimme Helsingissä palvelee minua työmatkoilla pääkaupunkiseudulla ja koska sen sisustus on muutenkin pehmeämpi kuin varsinaisen kotimme, petasin tyynyliinat kakkoskodin vuoteeseen.

 

Naiseus ja naisellisuus sisustuksen teemana sai aavistuksen humorististakin jatkoa, kun asetin Helene Schjerfbeckin näyttelyjulisteen vanhoissa kehyksissä ikkunalaudalle. Taululla on visuaalisuuden lisäksi myös ihan oikea funktiokin – henkisenä näkösuojana nimittäin. 

Kantakaupungin keskellä sijaitsevaan kotiin on suora näköyhteys vastapäisen talon ikkunoista ja koska asunto on pieni yksiö eikä piiloon pääse edes muihin huoneisiin, korostuu tuo esillä olemisen tunne ihan erillä tavalla, kun isommassa kodissa.  Varsinkin päivän hämärtyessä, valojen sytyttämisen jälkeen, tuntuu kuin asuisi näyteikkunassa ja silloin kaipaan hieman lisäsuojaa. Vedän toki verhot ikkunan eteen iltaisin, mutta kovin aikaisin iltapäivästä en vielä haluaisi peittää näkymää ja padota luonnonvaloa.  Joten taulu antaa nyt, jos ei muuta, niin ainakin kuvitteellista näkösuojaa.

 

Sängyn takana oleva väliovi on nostettu pois paikoiltaan eteisestä ja ovi toimii nyt sängynpäätynä. Siihen on kätevä teipata vaihtuvia julisteita tai muita seinäkoristeita, kun en viitsi vuokrakodin seiniä täyteen rei’ittää. Oven karmin päälle asennettavassa messinkikoukussa roikkuu tällä hetkellä itse tekemäni yksinkertainen seinävaate (katso ohje täältä), mutta usein siinä roikkuu henkarissa myös jokin mekko tai paita.

 

Vanha, kaareva samettisohva viimeistelee naisellisen sisustuksen, eikä tuosta vuokranantajan kristallisesta kattolampustakaan varsinaisesti haittaa ole. Niin, että kyllä täällä olo nyt melko hempeältä tuntuu – toivottavasti kodissa ajoittain majoittuva miehenikin kestää sen, heh!

 

 

Kommentit (2)

Millis

Huippuihana!
Vanhana kantakaupunkilaisena voin sanoa, että tuohon läheiseen naapurin seinään tottuu. Minä oikeastaan pidän siitä, että lähellä on tuttuja tuntemattomia, ja olen itse sellainen muille. Kesti monta vuotta esikaupunkiin muuton jälkeen, ennen kuin totuin siihen, että lähellä ei olekaan ketään.

Hei, jos pyörit Helsingissä paljon, ja sinulla on tylsiä iltoja, tule meille juomaan kuppi teetä?

Tuija

Kaipa siihen tottuukin, mutta on oikeastaan erittäin fiksua asua ensin vuokralla, mikäli asuntoa Helsingistä aikoo hankkia. Sitä meinaan kiinnittää huomioita ihan erilaisiin asioihin kuin mitä etukäteen olisi aavistanutkaan.

Kiitos kutsusta, ehkäpä joskus poikkeankin :)

Tuija Talvitie 

KOTIKIIKARISSA haaveillaan ja inspiroidutaan kodeista ja sisutuksista. Kurkistellaan omaan ja toisten koteihin sekä ihastellaan erityylisiä sisustusratkaisuja. Kiikaroidaan uusia tuulia ja sisustustrendejä, unohtamatta tee-se-itse-vinkkejä.

Tutustu myös Tuijan Form Follows Function -blogiin!

Blogiarkisto

2017
2016