Japanin ja Keski-Euroopan puutarhoissa koristeheinät ovat olleet suosittuja jo pitkään, kun taas meillä heinät ovat pitkään kuuluneet ennemmin luonnonmaisemaamme. Pikkuhiljaa meilläkin on kuitenkin herätty koristeheinien monimuotoiseen kauneuteen, eikä asiaa ollenkaan huononna niiden helppohoitoisuus.

Koristeheinistä löytyy monia kaunislehtisiä ja mätästäviä lajeja, jotka ovat varsin koristeellisia ja erinomaisen käyttökelpoisia puutarhassa. Ne myös sopivat loistavasti ruukkuistutuksiin. Heinien väritys vaihtelee vihreän erisävyistä, sinivihreään, punaiseen, keltaiseen ja kirjavaan. Oman lisänsä valikoimaan tuovat heinien kukinnot.

Arabiansulkahirssi on vaatimaton kasvupaikan suhteen, se viihtyy aurinkoisesta varjoisaan ja kestää hyvin myös sadetta. Sen burgundinpunainen lehdistö tuo upeaa väriä vihreiden heinien tai havujen joukkoon. Arabiansulkahirssille kasvaa syyskesällä punertavan vaaleat kaarevat, pehmoiset röyhyt, joita voidaan käyttää myös leikkokukkana.  Arabiansulkahirssi ei talvehdi maassa.

Verililjapuu menestyy sisällä ympäri vuoden huonekasvina, mutta se voidaan tuoda kesäisin ulos valoisaan ja lämpimään paikkaan erilaisiin ruukkuasetelmiin. Sen muotokieli ja upea punainen väri sopii hyvin heinien pariksi. Verililjapuu viihtyy valoisassa tai puolivarjoisessa paikassa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa.

Saroista löytyy paljon käyttökelpoisia lajeja niin penkkiin, kuin ruukkuihinkin. Kuvassa matala, kirjavalehtinen sirosara.  Kosteassa tai veden äärellä viihtyvä keltalehtinen heinäkalmojuuri on oiva lisä vaikka vesiaiheen yhteyteen.

Jopa yli kaksimetriseksi kasvava pampaheinä on kaunis yksittäiskasvi ruukussa, jossa se toimii loistavana katseidenkerääjänä.  Se viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla, syvämultaisessa, hiekkapitoisessa, tuoreessa ja ravinteikkaassa kasvualustassa. Pampaheinällä on todella huomiota herättävät kukat, jotka kukoistavat loppukesällä. Kukinnot ovat kuivattuna kauniita talvella esim. sisustuksessa.

Sininata muodostaa 20–40 cm korkean, lähes pallomaisen mättään. Sininadan lehdet ovat ohuet, karkeat ja kuvan Intense Blue -lajikkeella hyvin siniset. Viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, kuivassa maassa. Auringossa lehtien väri tulee parhaiten esiin.

Viiruhelpi on helppo heinäkasvi, joka menestyy monenlaisilla paikoilla. Se leviää melko hanakasti ja siksi sen istuttaminen ruukkuun voi olla järkevää. Maahan istutettaessa kasvualueen voi rajata juurimatolla, jolloin kasvi ei pääse leviämään holtittomasti. Lehtien bambumainen olemus sopii hyvin esimerkiksi japanilaishenkiseen puutarhaan.

Pääsiäisen osuessa jo maaliskuulle, lämpötilat voivat painua pakkasen puolelle niin yöllä kuin päivälläkin. Silti terassia tai parveketta voi koristaa kevätkukilla, kunhan valinnat tekee huolella. Lue vinkit kukkaostoksille!


Pienikukkainen, iloisen keltainen tetenarsissi on pääsiäisen sesonkikukka, mutta myös ensimmäinen oikea ulkokukka. Se kestää oikein hoidettuna vaihtelevaa kevätsäätä ja jopa vajaan kymmenen asteen pakkasia. Vaikka kipakan pakkasyön jälkeen lehdet ja kukat voivat hetken olla nuupallaan, palautuvat ne auringossa ennalleen nopeasti. Suoraan tetenarsissia ei kuitenkaan kannata kovaan pakkaseen laittaa, vaan totuttaa pikkuhiljaa kylmään leudommalla ilmalla. Muista myös kastella kukkia huolella, koska hyvä nestejännitys auttaa niitä kestämään pakkasta. Mikäli pakkasta luvataan yli kymmenen astetta, nosta kukat sisään yöksi tai suojaa ne vaikka sanomalehdellä tai pakkasharsolla.




Jos kukinnan halutaan kestävän erityisen pitkään, kannattaa tetenarsissit ostaa nupullaan.  Kylmä sää hidastaa kukkien avautumista ja parhaimmillaan kukinta kestää jopa parisen kuukautta. Mahdollisimman matalina ostetut taimet kestävät tanakoina hyvin tuulta.


Tasaisen kosteuden lisäksi tetenarsissit eivät juuri muuta hoitoa kaipaa. Lannoittaakaan niitä ei tarvitse, koska ravinto ja voima ovat valmiina sipulissa. Kuihtuneiden kukkien pois leikkaaminen auttaa tuottamaan uusia kullannuppuja ja pidentää näin kukintaa. Mikäli istuvat sipulit myöhemmin maahan, anna lehtien lakattua rauhassa paikallaan. Lehdissä oleva ravinto palaa näin takaisin sipuliin ja kukka ilahduttaa seuraavana keväänä uudella kukinnalla. 




Istuta sipulit alkukesällä aurinkoiseen paikkaan ja läpäisevään maahan, yläosa noin 10 cm maanpinnan alapuolelle. Myrkyllisyytensä vuoksi myyrätkin jättävät sipulit rauhaan ja tetenarsissit ilahduttavat sinua taas seuraavana keväänä kukinnallaan. Tetenarsissien lisäksi muita pakkasenkestäviä sipulikukkia ovat sinisenä ja valkoisena kukkivat helmililjat, idänsinililja sekä tulppaani. Vaikka orvokkien kiivain sesonki alkaakin vasta vapun jälkeen, kestävät myös ne pientä, noin viiden asteen pakkasta.





Lumen sulaessa piilossa ollut kasvusto palaa näkyviin ja monen viherpeukalot alkavat syyhytä. Nyt onkin hyvä aika aloittaa pihamaan hoito, sillä kasvien kasvukausi ei ole vielä alkanut ja ne kestävät hyvin käsittelyä. Tässä vinkkejä puutarhan kevättöihin, jotka voit aloittaa jo nyt.

 

Puut ja pensaat siisteiksi

 

Maaliskuu on hyvä aika marjapensaiden karsimiselle. Karsiminen kannattaa, sillä pensaat, joissa ei ole liian tiivis oksisto, tuottavat isompia marjoja. Vanhojen, marjoja jo muutaman kerran tuottaneiden oksien lisäksi kannattaa harventaa myös uusia versoja. Marjapensaiden kevätlannoitus tehdään heti lumen sulettua kosteaan maahan. Puutarhan kevääseen kuuluu myös marjapensaiden, samoin kuin hedelmäpuiden, ruiskutus, joka kannattaa tehdä ennen silmujen puhkeamista maalis- ja toukokuun välillä. 

Koristepensaat pysyvät elinvoimaisina, kun niitä hoidetaan säännöllisesti. Pensaista poistetaan vioittuneet ja kuolleet versot leikkaamalla. Havupensaiden leikkaamisessa on suositeltavaa, että vain saman vuoden uutta kasvustoa karsitaan. Havupensaiden latva typistetään vasta, kun haluttu latvakorkeus on saavutettu.

Puista kannattaa leikata pois sekä huonokuntoiset oksat että liian jyrkässä kulmassa kasvavat oksat ja vesiversot. Kivelliset hedelmäpuut, kuten luumu ja kirsikka, samoin kuin koivu ja vaahtera tulee jättää leikkaamatta keväällä, jottei leikkaushaavan nestevirtaus heikennä puiden kasvua. Omenapuut voi leikata heti kovien yöpakkasten loputtua ennen kuin puut aloittavat kasvukautensa. 

 

 

Nurmikko vehreäksi aidan omalla puolella

 

Lumen sulaessa nurmikon tilalta paljastuu kuollutta heinää, joka tulee haravoida pois, jotta koko kasvusto virkistyy. Nurmikkoa voi ”ilmastoida” pistelemällä siihen reikiä esimerkiksi halikolla, jotta se ei sammaloidu. Reiät voidaan myös täyttää hiekalla, jolloin niiden umpeen kasvaminen kestää pidempään ja vaikutus säilyy kauemmin. Jos nurmikolta löytyy kuolleita kohtia, tehdään niihin paikkauskylvö. Paikkauskylvö tehdään rikkomalla maan pinta ja lisäämällä siemenet, jotka peitetään hiekkamultaseoksella. Nurmikolle talven aikana syntyneet kuopat ja painaumat täytetään lisäämällä niihin uutta multaa. Nurmikkoalueiden reunat kantataan lapiolla, jotta nurmikko ei alkaisi rehottaa myös kukkapenkeissä. Huolitellut reunat antavat pihaan siistin ilmeen. Halutessaan voi raja-alueeseen lisätä vielä puu- tai kivireunuksen tuomaan persoonallisuutta. Nurmen voi kalkita jo silloin, kun lunta on vielä maassa, kun taas lannoitus tehdään vasta roudan jälkeen. 

 

Kukkapenkit kukoistamaan

 

Monelle yksi mieluisimmista puutarhan kevättöistä on kukkapenkkien hoito. Siihen riittää pelkkä penkkien siistiminen, jos penkkiä ei ole tarve muokata kasveja jakamalla. Siistiessä kukkapenkistä poistetaan sekä kuolleet kasvit että vanhat versot leikkaamalla. Luonnonlannoite tai yleislannoite sekoitetaan pintamultaan. 

Kukkapenkin ilmettä voi uudistaa jakamalla kasveja. Keväällä jaettaviin kasveihin kuuluvat muun muassa päiväliljat, jaloangervot, punahatut, kärsämöt ja syysasterit. Oikea hetki kasvien jakamiseen on yleensä toukokuu. Silloin näkee mitkä osat kasvista ovat elinvoimaisia, mutta varret eivät ole kasvaneet niin isoiksi, että niiden käsittely haittaisi kasvin normaalia kasvukehitystä. Kun kasvi jaetaan osiin, sen kukinta pysyy hyvänä ja sen juuret saavat riittävästi ravinteita, kun ne eivät ole kasvaneet liian tiheään. Kasvi jaetaan nostamalla se juuriaan myöten ylös kukkapenkistä. Jokaiseen jaettuun osioon jätetään 2–3 versoa ja terveet juuret. 

 

 

Suojaa kasvit auringolta

 

Monet ikivihreät kasvit, kuten tuijat, alppiruusut ja katajat, tarvitsevat suojaa kevätauringolta. Aurinko lämmittää kasveja, jotka haihduttavat vettä kasvustonsa kautta, mutta eivät vielä saa tarpeeksi sitä takaisin jäisestä maaperästä. Ainavihannat kasvit voi suojata esimerkiksi havunoksilla tai varjostuskankaalla. Peite suojaa kasveja myös kylmiltä kevättuulilta. Puutarhan kevään edetessä ja ilman lämmetessä voi peitettä harventaa pikkuhiljaa ja tehdä siihen hengitysaukkoja, jotta kasvit eivät paahdu auringon niitä lämmittäessä. Suojan voi poistaa, kun maa on täysin sulanut. Sulamista voi nopeuttaa kastelemalla maata lämpöisellä vedellä.