Kesämökki järven rannassa kuuluu monen suomalaisen unelmien kesälomaan, mutta kaikki eivät kaipaa ainaisia pihatalkoita ja mökin remppaamista. Esittelemme kolme vaihtoehtoista kesäasuntoa: upean loma-asunnon Alanyassa, perheen citymökin Helsingissä ja vehreän siirtolapuutarhapalstan.

300 aurinkoista päivää Alanyassa

Helpot lennot, ystävälliset ihmiset ja edullinen hintataso houkuttelivat Matti ja Arja Lammassaaren hankkimaan kesäasunnon Turkin Alanyasta. Pariskunta suuntaa Alanyaan keväisin ja syksyisin, kun lämpötila on mukavan leuto eikä pahin turistikausi ole käynnissä. Lammassaarien lomarutiineja hallitsee urheilu ja lopun aikaa he viettävät herkutellen ja leväten.

”Paljon ollaan reissattu ympäri maailmaa, ja Turkkiin teimme ekat reissut jo 80-luvulla. Innostuimme asuntoasiasta, kun lapsuudenkaveri oli ostanut asunnon Alanyasta. Olimme hänen luonaan vierailulla ja samassa yhtiössä oli asunto myytävänä. Ajauduimme näyttöön ja päädyimmekin ostamaan sen tuttavapariskunnan kanssa, joka oli myös reissussa mukana”, Matti Lammassaari kertoo.

Bektas Hill -taloyhtiö sijaitsee jyrkällä vuorenrinteellä Alanyan yläpuolella. Nähdessään talon ensi kertaa Lammassaaret ihmettelivätkin, kuinka se oikein pysyy paikallaan jyrkässä rinteessä. Vuonna 2007 rakennettuun luhtitaloon saa parkkipaikalta kivuta jalkaisin vielä 77 portaan verran. Isot parvekkeet mukaan lukien asunnon pinta-ala on mukavat 160 neliömetriä.

”Ilmastointi ja kodinkoneet olivat asunnossa jo valmiina, mutta asunnon sisäpinnat maalasimme uusiksi. Huonekalut ja tavarat taas toimme Suomesta merikontissa – 22 laatikon verran taloustarvikkeita, joista jokainen haarukka ja veitsi piti erotella tullia varten. Loma-asunnon toinen osakas on sisustusalan ammattilainen, joten suomalaiseen tavaraan on panostettu”, Matti toteaa.

Asuminen Alanyassa on huoletonta, sillä talonmies pitää huolta koko taloyhtiöstä. Päivisin Matti käy kuntosalilla ja Arja lenkkeilee kauniissa vuoristomaisemissa. Pariskunta syö usein ulkona ja nauttii edullisista palveluista.

Kotosalla Lammassaarten lempipaikka on ehdottomasti olohuoneen iso parveke, johon ei Matin mukaan voi kyllästyä: ”Parveke on 500 metriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä näkyy, kuinka Välimeri kaartuu horisontissa. Maisema on upea mihin vuorokauden aikaan tahansa. Iltaisin Alanyan valot ja vanhan kaupungin kukkula näkyvät parvekkeelle hienosti.”

 

Maaseudulta Helsinkiin mökkeilemään

Moni kaupunkilainen lähtee kesällä nauttimaan maaseudun rauhasta, mutta Taru, Heikki ja Marika Perttilä viettävät nyt toista kesää niin sanotulla kaupunkimökillään Helsingin Hernesaaressa. Tuusulassa Heikin kotitilalla asuva perhe nauttii Helsingissä vaivattomasta kaupunkielämästä ja yhdessä olemisesta. Kaupunkikesät ovat toivottua vaihtelua perheen arkeen maaseudulla.

”Sukutilalla meillä on shetlanninponeja ja kanoja – elämme siellä kunnon maalaiselämää. En enää sen lisäksi kaipaa mökkiä, itikoita tai lisää nurmikonleikkuutta”, Taru toteaa.

Viime kesänä Perttilät bongasivat netistä ilmoituksen kesä-heinäkuuksi vuokrattavasta kerrostaloasunnosta Helsingin kantakaupungista, läheltä merenrantaa. Peltotyöt kuitenkin veivät voiton, eivätkä Perttilät ehtineet paikan päälle asuntonäyttöön.

”Isäntä kuitenkin laittoi vuokranantajalle viestiä, että vaimolla on aina ollut unelmana kesämökki Helsingistä. Ja sitten sieltä tulikin ilmoitus, että asunto halutaan vuokrata meille. Viime kesä olikin ihan paras kesä”, Taru muistelee. 

Vuokranantaja jättää kesäisin asunnon tyhjilleen Perttilöitä varten. Perheen mökkikalustus onkin kokoelma mukana tuotuja kalusteita, perheeltä ja ystäviltä lainattuja tavaroita sekä Helsingin kirpputoreilta tehtyjä löytöjä. Perttilöiden kotitilan lampaanvillasta tehty nallekarhukin on päässyt kesäksi nauttimaan kaupunkielämästä. Keittiön sininen pöytä on Perttilöille tärkeä osa kesäasuntoa. Vuokranantaja iski ensimmäisenä kesänä siihen silmänsä vieraillessaan Perttilöiden luona ja halusikin ostaa pöydän.

”En olisi raaskinut millään myydä sitä, mutta vuokranantaja vihjasi, että toinenkin kesä Helsingissä voisi olla mahdollinen kaupantekijäisiksi. Siihen oli vain todettava, että pidä pöytä. Nyt me olemme täällä taas ja saimme pöydänkin kesäksi lainaan”, Taru kertoo.

Parasta Perttilöiden mielestä kaupunkimökkeilyssä on yhdessäolo. Maalla kaikki huitelevat helposti omissa tekemisissään, mutta Helsingissä perhe puuhailee enemmän yhdessä. Helsinkiin tullessa perhe ajaa auton pitkäaikaisparkkiin ja vaihtaa polkupyöriin.

”Täällä me fillaroidaan paljon ja tutustutaan Helsinkiin. Tämä on ihan loistava kesäkaupunki. Käydään torikahveilla, ulkona syömässä ystävien kanssa tai matkustetaan vaikka lautalla johonkin Helsingin edustan saarista.”

 

Siirtolapuutarhassa kesä täyttyy kasvien hoitamisesta

Terttu Putila myi kesämökkinsä Lopella kun ainainen korjaaminen, kohentaminen ja laittaminen alkoi tuntua liian rasittavalta. Samana syksynä hän osti siirtolapuutarhamökin Helsingin Pakilasta kotinsa läheltä.

Terttu viettää nyt seitsemättä kesäänsä siirtolapuutarhalla: ”Tykkään kukista ja puutarhasta ja kesällä pitää saada hoitaa niitä. Lyhyen matkan ansiosta voin mennä kotiin, kun siltä tuntuu tai kun sää kääntyy huonoksi. Minulla on sielläkin kukkia parvekkeella, joita täytyy käydä katsomassa.”

Siirtolapuutarhan mökkiä Tertun ei tarvinnut remontoida, mutta alapiha muistutti viidakkoa. Terttu laitatti sen perusteellisesti uusiksi ensimmäisenä siirtolapuutarhakesänään. Alun perin lastenelokuvan rekvisiittana toiminut puukatos ja persoonallinen portti kuitenkin säilytettiin.

Siirtolapuutarhamökillä Terttu nauttii aamiaisensa mökin valoisalla kuistilla. Milli-koirakin tykkää päivystää sieltä käsin, vaikka kuumina päivinä on etsittävä viileämpää paikkaa. Vieraita varten katetaan alaterassin pyöreä pöytä.

”Keväällä istutan kasvit, siirtelen niitä paikasta toiseen ja laitan kukkapenkit kuntoon. Jotkut kasvit ovat saattaneet kuolla ja niiden tilalle hankin uusia. Käyn hirveästi puutarhaliikkeessä”, Terttu kertoo.

Kauniin puutarhapalstan kasvit ovat huolella hoidettuja. Tertun puutarhasta löytyy omenapuita, kirsikka- ja persikkapuut ja jopa viinirypäleköynnös. Kasvimaalla kasvaa kesäkurpitsoja ja mansikkaa. Alppiruusujen ja pionien rinnalle on viimeisimpänä tullut ruusutarha. Palstalla kasvaa lisäksi lukuisia marjoja: metsämansikoita, mustaherukoita, karviaisia ja vadelmia. Siirtolapuutarhan perinteen mukaan vadelmapenkki on koko tontin sivun mittainen.

”Se mitä täällä saa hirveästi tehdä on leikata. Kaikki keväällä leikattu roihahtaa taas juhannuksen jälkeen niin, että on taas pakko leikata. Muuten ei pääse enää kävelemään mistään, kun kaikki kasvaa umpeen”, Terttu nauraa.

Filosofian professori mukaan paluu vanhoihin paikkoihin muistuttaa siitä, mitä joskus olimme.

Talon arvo ei ole välttämättä rahassa mitattavissa. Tunnearvo saattaa nostaa lapsuudenkodin hintaa.

Tunnearvon kysymys on moraalifilosofinen ongelma. Kuinka paljon tunteet ja muistot maksavat?

Filosofian professori Timo Airaksisen mielestä kaupanteossa ei ole tunnearvon tapauksessa vaaraa maksaa ylihintaa.

”Osoitan korkealla hintatarjouksella, millainen henkilökohtainen arvo kohteella on minulle.”

Ostaja maksaa henkilöhistoriasta, identiteetistä ja juuristaan.

”Kävin vähän aikaa sitten Vaasassa. Näin Raastuvankadun talon ikkunasta vanhan lapsuudenkotini kakluunin. Täytyy myöntää, että sen näkeminen herätti minussa lämpimiä ajatuksia.”

”Rakastamme vanhoissa paikoissa entistä itseämme. Näissä paikoissa palaamme siihen näkökulmaan, josta entinen itsemme tarkkaili ennen maailmaa.”

Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila pitää nostalgiaa merkkinä nykyisyyden arvioimisesta. Puolen vuosisadan takaiset valokuvat kertovat ajasta, jolloin asiat olivat eri lailla kuin nykyään.

”Nostalgia syntyy tyytymättömyydestä nykyisyyteen. Elämme aikaa, jolloin yhtenäiskulttuurin kuvitellaan murenevan ja harmonian häviävän. Silloin koti mielletään paikaksi, jonne voi palata ja jossa on yhä turvallista.”

Nostalgia on kreikankielinen lainasana, joka tarkoittaa kotiinpaluun tuskaa.

”Hetki eletty ei palaja. ”Käsityö 1920-luvulta eteläsuomalaisen kesämökin seinässä.
”Hetki eletty ei palaja. ”Käsityö 1920-luvulta eteläsuomalaisen kesämökin seinässä.

Sanan taustalla on ajatus siitä, että kotiinpaluu on mahdotonta, ja siksi koti-ikävä tekee ihmisen alakuloiseksi. 1800-luvulle asti nostalgia diagnosoitiin sairaudeksi, josta kärsivät erityisesti merimiehet ja sotilaat. Ihminen menetti vieraissa oloissa elämänvoimansa ja masentui.

Meidän oloissamme kotiinpaluu on tullut moninkin tavoin mahdolliseksi, vaikka lähdöstä olisikin kulunut aikaa ja asiat ympärillä muuttuneet.

”Nostalgiaa voidaan syyttää pinnalliseksi ja jopa valheelliseksi. Mutta se on ihmisille silti totta ja tärkeää.”

Kulttuuri on täynnä tarinoita kotiinpaluusta niin kotiin kuin kotiseudulle. Kyseessä on fantasia, josta elokuvat, laulut ja kirjallisuus ovat kertoneet koko ihmiskunnan historian ajan.

Eräs suosituimmista suomalaisista kotiinpaluun teemoista on paluu maaseudulle, joista muuttoliike lähti liikkeelle kaupunkiin 1960-luvulla.

Tätä tarinaa ovat hyödyntäneet paluumuuttomarkkinoinnissaan muun muassa Mikkelin, Kouvolan ja Joensuun kaupungit.

Kaupungit ovat lähettäneet pääkaupunkiseudulla asuville entisille asukkailleen kirjeen, joka markkinoi kotiseutua muun muassa juurilla ja identiteetillä.

”Kuntien näkökulmasta nuoret perheelliset ovat erityisen haluttuja paluumuuttajia”, kertoo Kouvolan kaupungin viestintäpäällikkö Anne Käki.

Kotiinpaluu ei tosin ole aina iloinen. Toisinaan vanha kotipaikkakunta on muuttunut tunnistamattomaksi vuosien aikana.

Silloin kotiseudun tunnearvo joutuu kivuliaasti uudelleenarvioitavaksi.

”Evakot matkustivat entisille kotipaikoilleen Karjalaan Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Perillä odotti järkytys. Vastassa oli joutomaata, eikä koteja ollut enää olemassa”, sanoo folkloristiikan dosentti ja Suomen Kotiseutuliiton entinen toiminnanjohtaja Lassi Saressalo.

Suunnittele työ hyvin ja pyydä apuvoimia

Netistä apua maalaamiseen

Puutalon maalaaminen on iso urakka. Apua saattaa saada urakoitsijapalveluista.

Esimerkiksi Tikkurilan Tekijäpankki ja Urakkamaailma kokoavat nettisivuillaan urakoitsijoiden yhteystietoja eri paikkakunnilta. Tekijapankki.com, Urakkamaailma.fi.

Maalivalintoihin neuvoja saa esimerkiksi Teknoksen Maalineuvonnasta ja Värisilmän Maalitohtorilta. Maalitohtorin voi tilata lisäksi kotikäynnille matkakustannuksia ja kohdekäyntikorvausta vastaan. Varisilma.fi, Teknos.fi

Ulkomaalauskausi on Suomessa parhaimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin sää on tarpeeksi kuiva maalaamiseen.

Paras maalaussää on pilvipouta. Silloinkin kannattaa sutia suojassa suoralta auringonporotukselta, koska maalattavaan pintaan voi tulla aurinkokuplia. Maalikalvo kuivuu silloin pinnalta liian nopeasti.

Elokuussa kuivaa maalaussäätä on aamukymmenestä iltapäivään. Aamukaste on jo kuivunut, eikä iltakaste ole vielä laskeutunut.

Jos alkaa sataa, pidä maalaamisessa tauko. Anna sateen mennä rauhassa ohi ja pintojen kuivahtaa ennen työn jatkamista.

Sekoita maali aina huolellisesti ja ohenna sitä tarvittaessa, jotta maalia on helppo sivellä.

Pintojen huoltomaalausväli vaihtelee eri kohteissa, mutta maalauksen tarpeen näkee usein jo silmämääräisesti. Kohde on aika kunnostaa, kun sen pinta on kulunut tai siinä on auringon uv-säteilyn tai sään aiheuttamaa hilseilyä ja haalistumista.

Maalauksen valmistelu on aina samanlaista. Likaisen tai homeisen puupinnan päälle ei saa maalata, joten pese pinta ensin homeenpoisto- tai tehopesuaineella. Kaavi vanha irtonainen maali maalikaapimella pois, ja harjaa pois nukkaantunut puuaines.

Anna puupinnan kuivua pesun jälkeen pari päivää ennen maalausta. Käsittele puhtaat pinnat pohjusteella.

Jos maalipinta on ehjä ja hyvin hoidettu, sen päälle voi maalata uuden huoltomaalauskerroksen.

Sahattua maalaamatonta puutavaraa sutii litralla maalia noin viisi neliötä. Jos pinta on aiemmin maalattu, litra riittää noin kahdeksaan neliöön.

Tikkaiden käyttö on sitä riskialttiimpaa, mitä korkeammalla maalataan. Esimerkiksi ison omakotitalon maalaamiseen kannattaa vuokrata alumiinitelineet. Maalaustyö on silloin nopeampaa ja turvallisempaa. Kampanjoiden aikaan telinevuokrasta voi saada alennusta, jos ostaa tietyn määrän maalia.

Valmistele maalaus huonolla säällä tai aamukasteen aikaan. Silloin koko maalauspäivä tulee tehokkaasti käyttöön.

Juttuun on haastateltu Tikkurilan teknisen tuen päällikkö Rami Kuparista.