Espanjalainen arkkitehti Ricardo Bofill löysi vuonna 1973 vanhan sementtitehtaan ja lumoutui sen brutaalista kauneudesta ja valtavasta potentiaalista. Päätös tehtaan ostamisesta ja muokkaamisesta omaan käyttöön syntyi pian. 

Noin sata vuotta sitten alunperin rakennettu tehdas sijaitsee Barcelonan ulkopuolella. Melkoisen muutoksen kokenut tehdas on taidonnäyte siitä miten tilaa ja ympäristöä voidaan muokata ennakkoluulottomalla ja luovalla suunnittelulla. 

 

Osittaisten purkutöiden jälkeen vuorossa oli alueen kasviston suunnittelu ja istuttaminen. Massiivisen rakennuksen rinnalle haluttiin vastapainoksi volyymia myös vihreydellä joten alueelta löytyy tänä päivänä oliivipuita, luumupuita, palmuja sekä mimosapuita.

 

Seinille kiipeävät ja katoista roikkuvat kasvit luovat salaperäistä tunnelmaa antaen viitteitä myös rappioromantiikasta. 

 

Ricardo Bofill jakoi rakennuksen tilat kolmeen eri tilaan ja toimintoon. Studio toimii työtilana hänelle ja hänen tiimiilleen. Valoisa ja rauhallinen ympäristö mahdollistaa keskittymisen ja luovan työskentelyn. 

 

Entinen tehtaan halli muutettiin konferenssi- ja näyttelytilaksi, jossa on runsaasti neliöitä ja huikea 10 metrin huonekorkeus. La Catedral on esteettisesti vaikuttava tila, jossa vanhat siilot, karheat betoniseinät ja ajan hapettamat pinnat muistuttavat sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. 

 

Tehdasrakennuksen ylempiin osiin suunniteltiin perheen koti. Suurta kuutionmuotoista olohuonetta rytmittävät kaari-ikkunat. 

 

Kodikas, monumentaalinen, brutaali ja käsitteellinen, kuvailee Ricardo Bofill huoneen valtavia mittasuhteita. 

 

Asuintiloista löytyy myös pienempi arkiolohuone, joka on saanut pinkin sävyiset seinät perinteisellä marokkolaisella käsittelyllä. 

 

Yhdistetty keittiö ja ruokailutila on perheen kohtauspaikka. Valkoista marmoripäällysteistä pöytää ympäröivät Thonetin tuolit. 

 

La Fabrica on kokenut muodonmuutoksen hitaasti vuosien varrella, mutta se tulee aina jäämään keskeneräiseksi työksi omistajansa mukaan. Tämä uniikki paikka edustaa Ricardolle omaa suljettua universumia, joka suojelee häntä ulkopuoliselta maailmalta ja arjelta. 

 

www.ricardobofill.com

 

LINKKI NETTISIVULLE

Tämä upea interiööri on peräisin omakotitalosta Vilnasta, jossa asuu nelihenkinen perhe. Talon interiöörin suunnitteli arkkitehti Ieva Prunskaite Prusta Ltd -arkkitehtitoimistosta.


Vuonna 2015 rakennetussa kaksikerroksisessa talossa on tilaa 120 m². Alakertaan sijoittuvat kaikki makuuhuoneet ja toiseen kerrokseen keittiö, ruokailu- ja oleskelutila.


Interiöörin suunnittelun lähtökohta oli, että se muodostaisi kauniin kokonaisuuden perheen jo olemassa olevien huonekalujen ja tekstiilien kanssa. Koska niiden sävy oli lämmin ja intensiivinen, käytti arkkitehti viimeistelyssä neutraalin harmaita, kylmän vivahteikkaita sävyjä. Viimeistelymateriaaleina on käytetty betonia, vaaleanharmaata puuta, metallia, lasia ja vaaleaa marmoria.


Vanhempien makuuhuone talon ensimmäisessä kerroksessa on lasiovien kautta suorassa yhteydessä kylpyhuoneeseen.


Ammeellista kylpyhuonetta piristää punainen patteri, jonka valmistaja on Terma.


Alakerran lastenhuoneista avautuvat kivat näkymät suoraan metsämaastoon.


Toinen kahdesta lastenhuoneesta, jossa katto, ikkuna- ja sängynpäätyseinä ovat betonia. Harmaa betonitausta korostaa hyvin värikkäitä esineitä.


Vastapainoksi huoneen kaksi muuta seinää maalattiin valkoisiksi.


Arkkitehdin mukaan hän ei halunnut alleviivata tilan eri elementtejä, vaan pikemminkin muodostaa niiden kesken dialogia. Talon toisessa kerroksessa toimii katseenvangitsijana korkea kirjahylly, joka erottaa lukunurkkauksen oleskelutilasta.


Sisustuksessa näkyy hyvin myös asukasperheen mieltymykset ja harrastukset.


Perheen eräs suuri intohimo on kokkaaminen, joten ravintolatasoinen laitteisto on keittiössä kaiketi kohdallaan.


Keittiön kaikki pinnat, valkoisia yläkaappeja lukuunottamatta ovat ruostumattomasta teräksestä. Keittiön valmistaja on liettualainen Gastrotechnika.


Perheen toinen suuri harrastus, matkustaminen, näkyy tilassa eksoottisina huonekaluina ja tekstiileinä.


Jykevä Magisin ruokapöytä sointuu hyvin yhteen eksoottisten tuolien kanssa. Mustat riippuvalaisimet ovat yhtä aikaa moderneja ja eksoottisia. Kuten koko talon sisustuskin.

 

Linnunpönttöä tai käkikelloa muistuttava Bird Hut -retkeilymaja sijaitsee Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa Windermeren kylän lähettyvillä olevassa metsässä. Hauskannäköinen retkeilymaja tarjoaa yösijan kahdelle hengelle sekä lukuisille paikallisille lintulajeille.


Majan suunnittelija ja rakentaja on kanadalainen Studionorth-toimisto. Rakennuksen muodon ja materiaalivalintojen lähtökohtana oli se, että majan piti mahdollistaa pesimispaikka erilaisille lintulajeille. Samalla tavalla, kuten linnut rakentavat pesiään, käyttivät arkkitehdit Bird Hut -majan rakentamiseen lähiympäristöstä löytyviä materiaaleja.


Bird Hut nousee jaloillaan maanpinnasta korkeammalle. Sisäänkäynti majaan tapahtuu tikkaiden kautta, jotka johtavat pienelle etuoven edessä olevalle terassille. Kivipolku vie majalta luonnonlähteelle ja nuotiopaikalle. 


Ristikkäin asetetut orret, joihin maja nojaa, ovat peräisin lähettyvillä olevasta metsästä, joka kärsi hiljattain tulipalosta. Majaan vievien tikkaiden materiaalina on käytetty vanhan mökin terassin lautoja. Rakennuksen toinen pääty on päällystetty erikokoisilla seetripuupaanuilla, joissa on erikokoisia aukkoja lintujen pesäpönttöjä varten.


Pesäpöntöt majan sisältä katsottuna. Pesäpönttöjen sijoittelussa arkkitehdit huomioivat eri lintulajien pesimistottumukset. Esimerkiksi amerikanpalokärki on kookas lintu, joka etsii pesimispaikan noin 4,5–7,5 metrin korkeudelta maanpinnasta, kun taas pieni kerttu pesii noin 2,7 metrin korkeudella maanpinnasta. Bird Hut -majassa onkin erikokoisia pönttöjä erikokoisine sisäänpääsyaukkoineen sijoitettuna eri korkeuksille vastatakseen lintujen erilaisiin pesimistottumuksiin.


Jotta Bird Hutissa ollessa syntyisi tunne puun latvassa olemisesta, on kattomateriaalina käytetty läpinäkyvää polykarbonaattia. Tämä toimii myös passiivisena lämmittimenä – maja lämpenee kuin kasvihuone auringon paistaessa.


Majan passiivinen ilmanvaihto tapahtuu rakennuksen molemmissa päissä olevien pyöreiden ikkunoiden kautta. Kuvassa ulko-ovi.

 

Ovi sisältäpäin katsottuna.


Lintujen ja ihmisten lisäksi majassa viihtyy myös koira ja arkkitehtien mukaan Bird Hut on avoinna myös kaikille muille uteliaille metsän otuksille.


Bird Hut tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.