Sofia Eriksson ja Laura Virkkala muuttavat paljon. Tärkeimmät tavarat kuten läppäri, kamera ja kirja kulkevat mukana repussa.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Sofia Eriksson, 25, tuskaili Uppsalan vaikeaa asuntotilannetta. Uusi koti piti löytää opiskelijabudjetilla, mutta jopa kimppakämppien huoneet olivat kiven alla.

Eräs ruotsalaisperhe vuokrasi omakotitalonsa pihalla olevaa leikkimökkiä halvalla. Eriksson tarttui tarjoukseen.

Kahdeksan neliön kokoinen leikkimökki kelpasi asunnoksi mainiosti. Hän viihtyi mökissä metsän laidalla puoli vuotta.

Yksityisyys ja luotettavat vuokranantajat tuntuivat mukavilta.

”Kaverit hämmästelivät, miten pystyn elämään kopissa, jossa ei ole juoksevaa vettä. Minulla oli kuitenkin mökissä oma rauha ja hyvät oltavat. Mökin vuokrannut perhe oli avulias ja ystävällinen. Sain käydä perheen asunnossa suihkussa, hakea vettä ja pestä pyykkiä milloin vain halusin. Kun olin lapsi, kotipihallamme oli leikkimökki, jossa olisin halunnut nukkua yöt. Tavallaan tuo Ruotsin asunto oli toteutunut unelma”, Eriksson nauraa.

Uppsalan leikkimökki on yksi muisto Erikssonin asunnoista. Hänellä ei ole ollut vakituista osoitetta ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Nyt Eriksson työskentelee kirjakaupassa ja opiskelee kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän asuu vuoroin äitinsä, poikaystävänsä ja isänsä luona. Näissä kaikissa hän tuntee olonsa kotoisaksi, eikä samalla missään.

Sofia Eriksson viiden vuoden aikana asunut kahdeksassa eri osoitteessa neljässä eri maassa. Uudessa paikassa Eriksson luo itselleen kodin muutamalla tutulla esineellä kuten omilla lakanoilla.
Sofia Eriksson viiden vuoden aikana asunut kahdeksassa eri osoitteessa neljässä eri maassa. Uudessa paikassa Eriksson luo itselleen kodin muutamalla tutulla esineellä kuten omilla lakanoilla.

Eriksson ei ole etsinyt vakituista asuntoa, koska hän haluaa matkustella ja asua ulkomailla.

”En ole koskaan ollut varsinainen ’travelleri’, vaan pidän itseäni koti-ihmisenä. Olen kuitenkin halunnut olla vapaa lähtemään uuteen paikkaan, kun siltä tuntuu”, Eriksson kertoo äitinsä kerrostaloasunnon pihalla Meilahdessa.

Eriksson on asunut Oslossa, Pariisissa, Belgiassa ja Uppsalassa. Ulkomailla hän on majoittunut pienissä huoneissa, lähinnä kimppakämpissä ja dormeissa eli opiskelija-asunnoissa, joiden asukkailla on omat huoneet, mutta keittiö, kylpyhuone ja yhteiset tilat jaetaan.

Eriksson rakentaa ympärilleen oman pesän, oli ympäristö miten askeettinen hyvänsä. Vaihtuvissa osoitteissa kotoisa olo syntyy pysyvyyttä tuovilla esineillä, kuten omilla lakanoilla, kynttilöillä ja läheisistä ihmisistä muistuttavilla valokuvilla.

“Pidän kauniista esineistä. Sain ylioppilaslahjaksi Marimekon astioita ja hienoja viinilaseja. Tuntuu vähän pahalta, että ne ovat lojuneet laatikossa monta vuotta. Välillä mietin, miksi elän näin, vaikka olen aikuinen ihminen?”

Yksi Erikssonin suosikkiesineistä on Eeva Kilven runokirja, johon hän on palannut toistumiseen
Yksi Erikssonin suosikkiesineistä on Eeva Kilven runokirja, johon hän on palannut toistumiseen

Sitten Eriksson muistaa kaukokaipuunsa ja tajuaa, ettei vaihtaisi yhtään maailmalla vietettyä päivää pois.

“Elämä uusissa kaupungeissa on ollut korvaamatonta. Kun tietää, ettei vietä uudessa paikassa muutamaa kuukautta kauempaa, ei haittaa, vaikka asunto ei olisikaan ihanteellinen.”

Vaihtuvissa paikoissa asuminen on tuonut Erikssonille tuntumaa eri maiden asuntotilanteisiin. Nykyään opiskelijan on vaikea löytää Helsingistä kohtuuhintaista huonetta edes kimppakämpästä, mutta Ruotsissa ja Ranskassa asuntopula on vielä pahempi.

Esimerkiksi Ruotsissa vuokra-asuntojen jonot ovat niin pitkät, että nopeasti asuntoa tarvitsevalle tarjotaan usein jälleenvuokraussopimusta.

Jälleenvuokraussopimuksen solmineella ei ole huoneistoon hallintaoikeutta, eikä vuokranantajana ole asunnon omistaja vaan sen ensisijainen vuokralainen. Jälleenvuokraaminen on usein paljon kalliimpaa kuin ensisijainen vuokraaminen.

Ruotsissa Eriksson huomasi, että vuokranantajat käyttivät huonoa asuntotilannetta hyväkseen ja tarjosivat etenkin ulkomaisille opiskelijoille sopimuksia, joissa ei välitetä vuokralaisen oikeuksista.

”Opiskelukaverini kertoivat tilanteista, joissa vuokranantajat kävivät asunnolla ilman lupaa ja penkoivat tavaroita. Minulle ei onneksi tullut koskaan vastaan ikäviä vuokranantajia. En pystyisi asumaan epäsiistissä tai turvattomassa ympäristössä.”

Pariisissa hänelle tulivat tutuiksi nurkissa pyörineet hiiret ja hämähäkit.

”Vuokranantajani neuvoi minua, että jos tunnet yöllä hämähäkin kävelevän päälläsi, älä ala huitoa, vaan anna sen jatkaa matkaa. Hämähäkit saattavat purra.”

Kun vaihtaa asuinpaikkaa usein, eikä omista paljon tavaraa, käsitys kodista muuttuu. Nyt Erikssonille koti merkitsee ennen kaikkea paikkaa, jossa voi olla oma itsensä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Eriksson asuu mielellään kämppäkavereiden tai läheisten kanssa. Vielä tärkeämpää hänelle kuitenkin on, että oven voi halutessaan sulkea ja olla omissa oloissaan.

“Toimiva internet-yhteys on tärkeä. On tuskallista mennä nukkumaan uudessa paikassa, kun tajuaa, ettei voi tarkastaa ystävien Whatsapp-viestejä ennen aamua.”

Eriksson haaveilee työstä, jossa voisi matkustella ja kirjoittaa. ”Toisaalta vuoden reissaamisen jälkeen tuntuu siltä, että mieli tekisi asettua vihdoin aloilleen.”

Kevyttä elämää pallon toisella puoliskolla

Laura Virkkala, 33, on luopunut miltei koko omaisuudestaan, sillä kymmenen viime vuotta hän on viihtynyt yhdessä osoitteessa enimmillään puoli vuotta kerrallaan. Nyt Virkkala asuu Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa ja työskentelee taloushallinnon yrityksessä. Hän ei tiedä, missä hän on puolen vuoden kuluttua.

”Monet ystäväni ovat sitoutuneet asuntolainoihin ja vakituisiin työpaikkoihin. He suhtautuvat kotiin ja asumiseen eri tavalla kuin minä. Heidän mielestään olen rohkea, kun lähden matkoille yksin ilman turvaverkkoa tai varmaa tietoa asunnosta ja työpaikasta”, Virkkala sanoo Whatsapp-puhelun välityksellä.

Virkkala on kiertänyt Aasiassa, Meksikossa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Välillä hän on reissannut, sitten pysähtynyt, vuokrannut asunnon muutamaksi kuukaudeksi ja tehnyt töitä, jotta saisi rahaa matkustamiseen.

“Nyt asun huoneessa rivitalossa kahden toverin kanssa. Vuokrahuone on pieni, mutta koska en omista juuri mitään, en tarvitse paljoa tilaa.”

Laura Virkkala dokumentoi matkojaan ja pitää yhteyttä läheisiinsä aina mukana kulkevalla tietokoneella.
Laura Virkkala dokumentoi matkojaan ja pitää yhteyttä läheisiinsä aina mukana kulkevalla tietokoneella.

Kolme vuotta sitten Virkkala tyhjensi varastohuoneensa Suomessa. Osan tavaroistaan hän antoi ystäville, osan myi kirpputorilla ja loput hän lahjoitti Fidan keräykseen. Virkkala omistaa enää vain elektroniikkaa ja vaatteita.

“Kamera ja läppäri ovat tärkeimmät tavarani, koska niillä voin dokumentoida reissujani ja pitää yhteyttä läheisiin. Lisäksi lenkkarit ja joogamatto kulkevat aina mukanani.”

Tien päällä Virkkalan asunnoksi riittääa jopa auto. Kun hän kierteli viisi viikkoa ympäri Uutta-Seelantia puoli vuotta sitten, hän tajusi, että autossa nukkuminen tulee halvemmaksi ja helpommaksi kuin yöt hostellissa tai hotellissa. Hostellit ovat kesäisin usein täynnä, mutta autoon mahtuu aina.

”Usein nukuin muutaman yön viikosta autossa ja pari hostellissa. Matkustaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut suunnitella reittejä sen perusteella, mistä löytyisi vapaita huoneita. Auton takapenkille sai kätevästi tyynyn ja patjan, ja siellä sain hyvin nukutuksi.”

Kun Virkkala asui Australiassa Kenseyssä, talon takapihalla oli viisi kanaa, jotka kämppäkaverit olivat hankkineet lemmikeiksi.

”Tuntui mukavalta, että sai rikkoa tuoreet kananmunat pannulle joka aamu.”

Virkkalan mukaan tavaroista luopuminen vähentää stressiä ja antaa vapautta ja huolettomuutta. Hän ei usko koskaan haalivansa vanhempien sukupolvien tavoin omaisuutta, jonka kanssa voisi asettua aloilleen.

”Ajattelen, että mitä enemmän omistat tavaraa, sitä enemmän tavarat alkavat omistaa sinua. Jo kahvinkeittimestä pitää huolehtia, ja siitä tulee taakka.”

Nyt Virkkala on alkanut kiintyä Uuteen-Seelantiin.

“Täällä on ystävällisiä ihmisiä ja kaunis luonto. Myös yhteiskunta on länsimainen, joten elämä on helppoa eikä arkisten asioiden kanssa tarvitse tuskailla. Working Holiday -viisumini Uudessa Seelannissa on voimassa talveen asti. Jos saan oman alani töitä markkinoinnista, jään tänne pidemmäksi aikaa.”

On kiva yöpyä hotellissa, joka anonyymin nukkumapaikan sijaan on persoonallinen tila, josta voisi poimia sisustusideoita kotiin tai ainakin nauttia hauskoista ratkaisuista.

Vastaava hostelli on Die Wohngemeinschaft Saksassa Kölnissä, joka sijaitsee kaupungin BelgischesViertelin taidekorttelissa. Die Wohngemeinschaft toimii samalla myös teatterina ja kahvibaarina. Hostellin 16 huonetta on sisustettu eri aiheilla, joiden hauskoista taustatarinoista voi lukea tarkemmin hostellin kotisivuilta.

 

Kuvassa kodikas Danilo niminen kolmen hengen huone.

 

Sanomalehtitapetti ja kirjahyllyt luovat huoneeseen vähän vanhanaikaisen kirjastomaisen tunnelman.  

 

Huoneesta löytyy myös perinteinen vanha kirjoituspöytä.

 

Kolmen hengen huoneen Jimmyn sisustus on saanut inspiraationsa 60-luvun psykedeliasta.

 

Pääpaino on rohkeissa väreissä ja muodoissa.

 

Jimmy-huoneeseen sisältyy myös peilipöytänurkkaus.

 

Kahden hengen Keiki-huoneen sisustuksen teema on eksotiikka.

 

Maskit, punotut pinnat ja bambu viestivät kaukaisista maista.

 

Manu-huone on vaaleanpunainen Bollywoodin keidas.

 

Nukkumapaikkoja löytyy neljälle hengelle – mainio huone pyjamabileisiin.

 

Legoista inspiroitu kahden hengen Mikkel-huone, johon saa tarvittaessa kolmannen lisäsängyn.

 

Huoneesta löytyy nurkkaus, jossa voi rakentaa itse legoista.

 

Kahdeksan hengen The Shakespearantos-huoneessa sängyt ovat kuin teatterin aitioita.

 

Omaan aitioonsa voi halutessa vetää punaisen samettiverhon eteen.

 

Vähän samantyyppinen, mutta balettiteemasta innoituksena saanut Compagnie de Resisdance -huone kuudelle hengelle. Huone muistuttaa tanssiaissalia.

 

Yuri-huoneessa voi kokea olevansa avaruuslaivassa.

 

Hip hop -aiheinen Karlo-huone, jossa metalliputket, lavamainen kalusto ja graffiti. Huone soveltuu kahdelle tai kolmelle hengelle.

 

Yhden hengen Tom-huone on oman tiensä kulkijalle, sänkynä toimii vene.

 

Sängyn takaseinässä oleva valokuvatapetti vie huoneen asukkaan avariin vuoristomaisemiin.

 

Suomen Pariisin Kulttuuri-instituutissa avattiin tammikuussa suomalainen aittakylä sadan päivän ajaksi. Suomalaisilla design tuotteilla kalustetut mökit tarjoavat elämyksiä keskellä Pariisia. Taidokkaat mökit ovat suomalaista puuosaamista parhaimmillaan. Ainoastaan liukuovissa esiintyy värejä, kevääseen sopivia hentoja puuterisia sävyjä punaisesta, sinisestä, vihreästä ja harmaasta.

Suomen Pariisin instituutti juhlistaa Suomi 100-vuotisjuhlaa asuttavalla KOTI installaatiolla. Suunnittelija Linda Bergroth on koonnut kuudesta aittamökistä koostuvan KOTI teoksen instituutin suureen saliin. Jos olet suunnittelemassa matkaa Pariisin kevääseen, kannattaa poiketa kylään. Aittoja voi vuokrata AirBnB:n kautta.

 

Pariisin KOTI on osa Mobile Home 2017 Suomen Benelux-maiden, Lontoon, Berliinin ja Pariisin kulttuuri-instituuttien suurhanke, joka tutkii kodin merkityksiä taiteen, tieteen, yhteiskunnallisten ilmiöiden ja elämyksellisyyden kautta. Vuoden aikana näihin eurooppalaisiin metropoleihin nousee erilaisia näkökulmia siitä, mitä koti voi merkitä tänä päivänä.

 

KOTI majoittaa yhteensä 12 vierasta yhden, kahden ja neljän hengen mökeissä.

 

Linda Bergroth (s.1978) on Helsingissä ja Pariisissa työskentelevä suunnittelija. Hän on opiskellut tila- ja kalustesuunnittelua Aalto-yliopistossa ja arkkitehtuuria Pariisin École d´Architecturessa. Bergroth työskentelee laaja-alaisesti ja kansainvälisesti niin teollisen muotoilun, sisustusarkkitehtuurin kuin lavastesuunnittelun parissa.

 

Vierasaitat on sisustettu suomalaisella designilla. Valaisimet Innoluxin, huonekalut ovat suomalaista puuta ja tekstiilit luonnonmateriaaleja.

 

Mökkikylässä käytetyt koivu- ja mäntyhuonekalut on Nikarille suunnitellut muotoilu- ja arkkitehtitoimisto Mattila & Mertz. Lapuan Kankurit on valmistanut tekstiilit, aamutakit ja tohvelit vieraiden käyttöön. 

 

KOTI installaatio on yhteisöllinen kokemus, jaettu koti, jossa syödään aamiaista yhdessä. Tarjoiluastiat on suunnitellut Nathalie Lahdenmäki ja aamukahvia varten design Kaksikko suunnitteli Piippu-ruukun. 

 

Studio Kaksikon eli Salla Luhtaselan ja Wesley Waltersin käsipeili kuuluu jokaisen mökin varustukseen.

 

Mökkitunnelma on parhaimmillaan, kun on pellavaa ja pärekori.

 

Sata yötä suomalaista aittaelämää Sorbonnen yliopiston ja Notre Damen välissä Pariisissa. Isommissa mökeissä voi yöpyä neljä henkilöä kerrallaan ja pienemmissä joko yksin tai kaksin. Mökeissä ei ole äänieristystä. 

 

KOTI Sleepover tuo suomalaisen yhteisöllisen aittakokemuksen elettäväksi Pariisin instituutin saliin. KOTI on kuudesta puuaitasta koostuva installaatio, josta kuka tahansa voi varata yöpymisen.

 

KOTI Sleepover 25.1.-6.5.2017 Institut Finlandais, 60, rue des Écoles 75005 Paris, France                                                                   Suomen Ranskan Kulttuuri-instituutti 

 

Ibuku on arkkitehdeistä, suunnittelijoista ja insinööreistä koostuva ryhmä joka on erikoistunut bambusta rakennettujen talojen suunnitteluun. Ibukun suunnittelemat Indonesiasta Balin saarelta löytyvät bamburakennukset – hotellit, koulut, tapahtumapaikat ja omakotitalot ovat mullistavia.

Balilla sijaitseva Green Village -kommuuni koostuu 18:sta Ibukun suunnittelemasta bamburakennuksesta, jotka sijoittuvat kaikki Ayung -joen satumaiseen laakson. Voi sanoa, että Ibuku luo aivan uutta arkitehtuurista sanastoa liittyen bambumateriaaliin yhdistäen perinteiset balilaiset käsityötaidot, insinööriosaamisen ja designideat.

 


Yksi Green Village kommuunin rakennuksista on Sharma Springs -omakotitalo. Talon tilaaja ja omistaja on Sharman perhe, joka halusi talosta fantasiamaisen viidakkopakopaikan (jungle fantasy escape). Talossa on 750 neliötä, kuusi kerrosta ja neljä makuuhuonetta.

 

Sisäänpääsy taloon tapahtuu pitkin tunnelisiltaa.

 

 

Tunnelisillan kautta pääsee suoraan avonaiseen oleskelu- ja ruokailuhuoneeseen.

 

Samassa avoimessa tilassa on myös keittiö.

 

Koko tämä tila avautuu osittain luontoon.

 


Olohuoneen kerroksen alle jää rakennuksen keskellä tornikehän ympäri kulkeva portaikko.

 

Tornikehä koostuu bambupylväistä ja portaiden kautta pääsee leikkitilaan, kirjastoon ja makuuhuoneisiin.

 

Makuuhuoneen pyöreä keinumainen sänky.

 

Makuuhuoneissa on ilmastointi ja kaarimaiset ikkunat sekä ovet.

 

Kupariset suihkukaapit ja ammeen takana oleva levy on valmistettu käsityönä.

 

Kuten myös koko muu kalusto talossa.

 

Kaikki huonekalut ovat tätä taloa varten mittatilaustyönä valmistettuja.

 

Vaikka Sharma Springs-omakotitalo on tavallaan ylellinen, on se samalla ympäristöystävällinen.

 

Bambu rakennusmateriaalina on vahva, mukautuva, joustava ja kasvaa nopeasti.

 

Aasiassa on bambua käytetty aikaisemmin lähinnä lyhytikäisten rakennusten materiaalina, mutta uudet käsittelymetodit mahdollistavat tehdä siitä todella pitkäkestoisen.

 

Ibukun mukaan bambu ei ole pelkästään ympäristöystävällinen, vaan mahdollistaa ihmisten elää ympäristössä, joka on sidoksissa luonnon kanssa parantaen näin elämänlaatua.

 

Sharma Springs talolla on myös vierastalo, jossa Balilla vierailevat voivat halutessaan yöpyä. Sinne majoittuu kaksi aikuista ja kaksi lasta.
Lisätietoa siitä löytyy Green Village sivuilta.

www.ibuku.com

 

Espanjalainen arkkitehtitoimisto H Arquitectes suunnitteli Barcelonan keskikaupungin pohjoisosaan kahden kadun kulmaan kapean omakotitalon nimellä House 1105, joka sijaitsee talon omistajien vanhempien tontilla.


Rakennuksen ulkoasun lähtökohta on arkkitehtien mukaan se, että sen vaikutus olisi ympärillä oleviin muihin rakennuksiin minimaalinen.
Mahdollisimman paljon haluttiin säilyttää myös olemassa olevaa tonttia, joten talon pinta-ala on mahdollisimman pieni (40 m2 per asuinkerros) ja korkeus maksimaalinen, mitä tontille on luvattu rakentaa.

 


Sisätilat sijoittuvat talossa kahden muurin väliin. Talon sisäänkäynti on sisäpihan puolella johon pääsee kuvassa näkyvän portin kautta.

 


Kaikki rakennuksen isot ikkunat avautuvat lounaaseen sisäpihaan, joka on talon omistajien vanhempien kanssa yhteinen. Kadunpuoleiset ikkunat ovat kapeita ja sijoitettu ohikulkijoiden silmienkorkeuden yläpuolelle.

 


Talossa on kolme porrasmaista kerrosta – kaikista syvin on alimmainen, toisen syvyys siihen verrattuna vähän vähemmän ja kolmannen kerroksen syvyys kaikista pienin.

 

Talon kaikkien kerrosten ikkunoiden edessä kulkevat pleksilasiset liuku-ovet, jotka auttavat talvella keräämään lämpöä ja kesällä taas toimivat auringonvalon suodattimina.  

 


Sisäänpääsy taloon tapahtuu ensimmäisen kerroksen terassin kautta, jonka edessä kulkevat liukuovet. Vasemmalla näkyvästä portista pääsee kadulta sisäpihaan.

 

Talon ensimmäiseen kerrokseen sijoittuva terassi on yhteydessä keittiöön ja toimii tarvittaessa viihtyisänä ruokailutilana.  

 

Pleksilasiovet tarjoavat tarvittaessa mukavaa suojaa kesäauringolta.

 

Sisätilat talossa sijoittuvat seuraavasti: ensimmäisessä kerroksessa on toisiensa suhteen avonainen keittiö ja olohuone, toisessa kerroksessa työhuone, märkä- ja talonhoitotilat ja kolmannessa kerroksessa makuuhuoneet.

 

Kerroksesta toiseen vievät talon keskellä kulkevat puiset portaat, jotka tavallaan puolittavat tilat etu-ja takatiloiksi.

 

Toiseen kerrokseen vievät portaat.

 

Työhuone toisessa kerroksessa.

 

Arkkitehtien mukaan rakennuksen ainoat ennalta määritellyt tilat ovat työhuoneen porrasseinän taakse piiloutuvat märkä- ja taloustilat. Kaikki muut huoneet talossa ovat tarpeen mukaan muunneltavissa.

 


Näkymä työhuoneesta sisäpihalle parvekkeen liukuovien ollessa auki

 

ja parvekkeen liukuovien ollessa kiinni.

 

 

www.harquitectes.comxwseycyracysafewe