Jos lampun henki kysyisi minulta toiveitani unelmien kesämökistä, vastaisin varmaan treehouse, puumaja. Pidän ajatuksesta asua puun sylissä lehtien ympäröimänä. Minua viehättää myös puuhun rakennetun talon korkeus maanpinnasta – ei liian korkea, mutta kuitenkin sopiva ympäröivistä maisemista nauttimiseen sekä tunteakseen olonsa turvalliseksi.

Taikalampun löytymiseen asti voi puuhun tehtyjä rakennuksia tyytyä ihailemaan kuvista. Esimerkiksi saksalaisen arkkitehdin Andreas Wenningin suunnittelemat puumajat tarjoavat hyvää silmänruokaa. Andreas Wenning on Baumraum-nimisen yrityksen perustaja ja johtaja. Yrityksen erikoisosaamiseen kuuluu haastavien kokeellisten asuinrakennusten suunnitteleminen maanpinnalle, puuhuun tai veteen. Nykyisin Baumraum tunnetaan ensisijaisesti näiden  treehouse-rakennusten suunnittelijana. Yrityksen tekemiä puussa sijaitsevia taloja löytyy Saksasta, Sveitsistä, Unkarista, Italiasta, Brasiliasta sekä Yhdysvalloista.

Andreaksen mukaan häntä kiehtoo ajatus pienestä puussa sijaitsevasta modernista rakennuksesta. Mahdollisimman lähellä luontoa sijaitseva tila suosii myös itseään lähellä olemista. Vuonna 2003 rakensi Andreas itselleen ensimmäisen treehousen – Plendelhofin. Samana vuonna hän perusti myös yrityksensä koska markkinoilla tuntui olevan sopiva rako puuhun rakennettuja taloja varten.

Suunnitellessaan treehouseja pyrkii Andreas ilmaisemaan luonnon sekä arkkitehtuurin välistä dialogia. Hänen mukaansa on puu jo sinänsä inspiroiva ja vahva organismi. Yleensä alkaakin treehousen suunnitteluprosessi ympäristöstä, johon se rakennetaan. Se taas sovitetaan yhteen asiakkaan toiveiden kanssa. Puumajan rakenteet ovat huomattavasti kevyemmät verrattuna tavalliseen rakennukseen. Yleensä Andreaksen suunnittelemat puussa sijaitsevat talot ovat puurakenteisia. Arkkitehdin mukaan on olennaista myös seurata puuta, johon talo rakennetaan. Pitää ottaa huomioon puun mahdollinen kasvu sekä liikkuminen tuulessa. Turvallisuus pitää olla taattu.

Arkkitehti itse haluaa tarkastella omia talojaan vasta jonkin aikaa valmistumisen jälkeen – silloin kun ne ovat rehevien lehtien ympäröimiä ja täysin ympäristöön sulaantuneita.

 

Filosofian professori mukaan paluu vanhoihin paikkoihin muistuttaa siitä, mitä joskus olimme.

Talon arvo ei ole välttämättä rahassa mitattavissa. Tunnearvo saattaa nostaa lapsuudenkodin hintaa.

Tunnearvon kysymys on moraalifilosofinen ongelma. Kuinka paljon tunteet ja muistot maksavat?

Filosofian professori Timo Airaksisen mielestä kaupanteossa ei ole tunnearvon tapauksessa vaaraa maksaa ylihintaa.

”Osoitan korkealla hintatarjouksella, millainen henkilökohtainen arvo kohteella on minulle.”

Ostaja maksaa henkilöhistoriasta, identiteetistä ja juuristaan.

”Kävin vähän aikaa sitten Vaasassa. Näin Raastuvankadun talon ikkunasta vanhan lapsuudenkotini kakluunin. Täytyy myöntää, että sen näkeminen herätti minussa lämpimiä ajatuksia.”

”Rakastamme vanhoissa paikoissa entistä itseämme. Näissä paikoissa palaamme siihen näkökulmaan, josta entinen itsemme tarkkaili ennen maailmaa.”

Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila pitää nostalgiaa merkkinä nykyisyyden arvioimisesta. Puolen vuosisadan takaiset valokuvat kertovat ajasta, jolloin asiat olivat eri lailla kuin nykyään.

”Nostalgia syntyy tyytymättömyydestä nykyisyyteen. Elämme aikaa, jolloin yhtenäiskulttuurin kuvitellaan murenevan ja harmonian häviävän. Silloin koti mielletään paikaksi, jonne voi palata ja jossa on yhä turvallista.”

Nostalgia on kreikankielinen lainasana, joka tarkoittaa kotiinpaluun tuskaa.

”Hetki eletty ei palaja. ”Käsityö 1920-luvulta eteläsuomalaisen kesämökin seinässä.
”Hetki eletty ei palaja. ”Käsityö 1920-luvulta eteläsuomalaisen kesämökin seinässä.

Sanan taustalla on ajatus siitä, että kotiinpaluu on mahdotonta, ja siksi koti-ikävä tekee ihmisen alakuloiseksi. 1800-luvulle asti nostalgia diagnosoitiin sairaudeksi, josta kärsivät erityisesti merimiehet ja sotilaat. Ihminen menetti vieraissa oloissa elämänvoimansa ja masentui.

Meidän oloissamme kotiinpaluu on tullut moninkin tavoin mahdolliseksi, vaikka lähdöstä olisikin kulunut aikaa ja asiat ympärillä muuttuneet.

”Nostalgiaa voidaan syyttää pinnalliseksi ja jopa valheelliseksi. Mutta se on ihmisille silti totta ja tärkeää.”

Kulttuuri on täynnä tarinoita kotiinpaluusta niin kotiin kuin kotiseudulle. Kyseessä on fantasia, josta elokuvat, laulut ja kirjallisuus ovat kertoneet koko ihmiskunnan historian ajan.

Eräs suosituimmista suomalaisista kotiinpaluun teemoista on paluu maaseudulle, joista muuttoliike lähti liikkeelle kaupunkiin 1960-luvulla.

Tätä tarinaa ovat hyödyntäneet paluumuuttomarkkinoinnissaan muun muassa Mikkelin, Kouvolan ja Joensuun kaupungit.

Kaupungit ovat lähettäneet pääkaupunkiseudulla asuville entisille asukkailleen kirjeen, joka markkinoi kotiseutua muun muassa juurilla ja identiteetillä.

”Kuntien näkökulmasta nuoret perheelliset ovat erityisen haluttuja paluumuuttajia”, kertoo Kouvolan kaupungin viestintäpäällikkö Anne Käki.

Kotiinpaluu ei tosin ole aina iloinen. Toisinaan vanha kotipaikkakunta on muuttunut tunnistamattomaksi vuosien aikana.

Silloin kotiseudun tunnearvo joutuu kivuliaasti uudelleenarvioitavaksi.

”Evakot matkustivat entisille kotipaikoilleen Karjalaan Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Perillä odotti järkytys. Vastassa oli joutomaata, eikä koteja ollut enää olemassa”, sanoo folkloristiikan dosentti ja Suomen Kotiseutuliiton entinen toiminnanjohtaja Lassi Saressalo.

Suunnittele työ hyvin ja pyydä apuvoimia

Netistä apua maalaamiseen

Puutalon maalaaminen on iso urakka. Apua saattaa saada urakoitsijapalveluista.

Esimerkiksi Tikkurilan Tekijäpankki ja Urakkamaailma kokoavat nettisivuillaan urakoitsijoiden yhteystietoja eri paikkakunnilta. Tekijapankki.com, Urakkamaailma.fi.

Maalivalintoihin neuvoja saa esimerkiksi Teknoksen Maalineuvonnasta ja Värisilmän Maalitohtorilta. Maalitohtorin voi tilata lisäksi kotikäynnille matkakustannuksia ja kohdekäyntikorvausta vastaan. Varisilma.fi, Teknos.fi

Ulkomaalauskausi on Suomessa parhaimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin sää on tarpeeksi kuiva maalaamiseen.

Paras maalaussää on pilvipouta. Silloinkin kannattaa sutia suojassa suoralta auringonporotukselta, koska maalattavaan pintaan voi tulla aurinkokuplia. Maalikalvo kuivuu silloin pinnalta liian nopeasti.

Elokuussa kuivaa maalaussäätä on aamukymmenestä iltapäivään. Aamukaste on jo kuivunut, eikä iltakaste ole vielä laskeutunut.

Jos alkaa sataa, pidä maalaamisessa tauko. Anna sateen mennä rauhassa ohi ja pintojen kuivahtaa ennen työn jatkamista.

Sekoita maali aina huolellisesti ja ohenna sitä tarvittaessa, jotta maalia on helppo sivellä.

Pintojen huoltomaalausväli vaihtelee eri kohteissa, mutta maalauksen tarpeen näkee usein jo silmämääräisesti. Kohde on aika kunnostaa, kun sen pinta on kulunut tai siinä on auringon uv-säteilyn tai sään aiheuttamaa hilseilyä ja haalistumista.

Maalauksen valmistelu on aina samanlaista. Likaisen tai homeisen puupinnan päälle ei saa maalata, joten pese pinta ensin homeenpoisto- tai tehopesuaineella. Kaavi vanha irtonainen maali maalikaapimella pois, ja harjaa pois nukkaantunut puuaines.

Anna puupinnan kuivua pesun jälkeen pari päivää ennen maalausta. Käsittele puhtaat pinnat pohjusteella.

Jos maalipinta on ehjä ja hyvin hoidettu, sen päälle voi maalata uuden huoltomaalauskerroksen.

Sahattua maalaamatonta puutavaraa sutii litralla maalia noin viisi neliötä. Jos pinta on aiemmin maalattu, litra riittää noin kahdeksaan neliöön.

Tikkaiden käyttö on sitä riskialttiimpaa, mitä korkeammalla maalataan. Esimerkiksi ison omakotitalon maalaamiseen kannattaa vuokrata alumiinitelineet. Maalaustyö on silloin nopeampaa ja turvallisempaa. Kampanjoiden aikaan telinevuokrasta voi saada alennusta, jos ostaa tietyn määrän maalia.

Valmistele maalaus huonolla säällä tai aamukasteen aikaan. Silloin koko maalauspäivä tulee tehokkaasti käyttöön.

Juttuun on haastateltu Tikkurilan teknisen tuen päällikkö Rami Kuparista.