Hoas on vastaanottanut jo 10 000 opiskelijoiden vuokra-asuntohakemusta – vain joka kolmas saa kodin

Roosa Siekkinen sai ensimmäisen oman kotinsa Jakomäestä.
Roosa Siekkinen sai ensimmäisen oman kotinsa Jakomäestä.

Helsingin asuntotilanne on vuosi vuodelta hankalampi.

Hoasin asiakkuus- ja viestintäjohtaja Liina Länsiluoto arvioi, että tänä kesänä Hoas on saanut 10 000 vuokrahakemusta.

Kuitenkin vain noin kolmasosa hakijoista saa Hoasilta asunnon. Hakemusmäärä on historiallisesti korkea.

”On kuitenkin vaikeaa määritellä, kuinka moni opiskelija on oikeasti vailla asuntoa. 10 000 hakemuksen joukossa on henkilöitä, jotka hakevat sekä soluasuntoa että yksiötä. Toisaalta pariskunnat ja perheet tekevät vain yhden hakemuksen.

Hoas solmii syksyllä 3 000 uutta vuokrasopimusta. Hoasin asunnoissa asuu 18 000 henkilöä. Asukasmäärä vastaa Forssan kokoista kaupunkia.

Hoas on pääkaupunkiseudun suurin opiskelija-asuntojen tarjoaja. Toisiksi isoin on Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, joka omistaa 2 500 asuntoa.

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja sen osakunnat vuokraavat halpoja opiskelija-asuntoja. Vuokrahintaan sisältyy usein sähkö, vesi ja nettiyhteys.

Lisäksi lääketieteen, maatalous- ja metsätieteen sekä teologian alat tarjoavat opiskelijoilleen omia vuokra-asuntojaan.

”Kolmenkymmenen neliön yksiö maksaa Kampissa 600 euroa, kun vapailla markkinoilla siitä joutuu maksamaan noin 900–1 000 euroa”, Hoasin Länsiluoto kertoo.

Myös vapailla markkinoilla on enemmän muuttajia kuin asuntoja. Internet on täynnä asunnonvälittäjien virallisia ja puolivirallisia foorumeita.

Facebookin Vuokra-asunnot Helsinki -sivuilla on ruuhkaa. Kaikki haluavat päästä uuteen kotiin syyskuun alusta lähtien tai jo mielellään aiemmin.

Ryhmään kuuluu yli 50 000 jäsentä, eri-ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteissa. Suurin osa asunnonetsijöistä on nyt opiskelijoita.

Asunnonetsijät markkinoivat itseään valokuvilla ja kertovat opiskelupaikastaan, luonteestaan ja kotipaikkakunnastaan.

Esittelykuvissa on paljon valkolakkeja, lemmikkejä ja harrastusvälineitä.

Moni etsii kimppakämppää ja kämppiksiä. Suuri syy kimppakämppien suosioon on Helsingin kalleus.

Kahdenkymmenen neliön yksiö Kalliossa maksaa noin 700–900 euroa, samankokoinen huone kimppakämpässä keskimäärin 400–600 euroa.

Ilmoituksia selaillessa huomaa, että menestys asuntomarkkinoilla vaihtelee. Osa löytää kämpän nopeasti.

Medianomiopiskelija Joose Koskiranta , 22, haki ryhmässä uutta kämppää heinä–elokuun taitteessa, sillä vanha vuokrasopimus oli päättymässä.

Asuntotarjouksia tuli parissa viikossa viitisentoista ja uusi kotikin löytyi.

Koskiranta kertoo ryhmän olleen hänen pääkanavansa ja suureksi avuksi.

”Kaikki yhteydenotot olivat asiallisia. Yksi viestittelijä tarjosi kämpän sijaan treffejä, mutta sekin tuli otettua huumorilla. Olihan se aika koomista.”

Elokuun alussa tilanne vuokramarkkinoilla muuttuu opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin. Tämä vaatii käytännössä myös muutoksia monien opiskelijoiden vuokrasopimuksiin. Miten muutoksen astuessa voimaan voidaan löytää sekä vuokranantajan että vuokralaisen etua palveleva ratkaisu?

Elokuun alusta alkaen vuokralla asuvat opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Tämän myötä asumistuen määrään vaikuttavat samaan ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden tulot. 

Käytännössä siis esimerkiksi työssäkäyvän tyttöystävän tulot voivat pienentää poikaystävän asumistukea. Samoin kämppisten tulot voivat vaikuttaa opiskelijan saamaan asumistukeen, jos opiskelija ei pysty riittävän selkeästi todistamaan, että jakaa kämppisten kanssa vain asunnon, mutta ei elämää ja tilipussia.

 

Mikä on ruokakunta?

Jotta ymmärtäisi asian vaikutuksia vuokranantajalle, pitää ensin ymmärtää, miten Kela ajattelee yhdessä asuvista ihmisistä.

Asumistuen kannalta oleellista on, asuvatko ihmiset samassa vai eri ruokakunnassa. Kelan mukaan samaan ruokakuntaan kuuluvat sekä yhteisellä vuokrasopimuksella asunnon vuokranneet että erillisellä vuokrasopimuksella osan asunnosta vuokranneet, jos he ovat vuokrasopimuksen tai sen liitteen mukaan vastuussa koko asunnon vuokrasta. 

Eri ruokakuntaan taas kuuluvat sekä erillisellä vuokrasopimuksella osan asunnosta vuokranneet henkilöt että päävuokralainen ja alivuokralainen.

Lähisukulaiset ja avopuolisot kuuluvat sopimuksen tyypistä riippumatta samaan ruokakuntaan.

 

Alivuokramalli vai erilliset vuokrasopimukset?

Muutoksen myötä vuokralainen voi siis haluta muuttaa vuokrasopimuksiaan osoittaakseen Kelalle selkeästi, että asuu eri ruokakunnassa kämppistensä kanssa. Ratkaisuna on tarjolla kaksi vaihtoehtoa.

Ns. alivuokramalli on usein vuokranantajan kannalta selkein. Alivuokramallissa vuokranantaja tekee vuokrasopimuksen vain yhden henkilön kanssa, ja tämä päävuokralainen tekee yhden tai useampia alivuokrasopimuksia muiden asuntoon muuttavien kanssa. Päävuokralainen maksaa vuokranantajalleen koko vuokrasopimuksen mukaisen vuokran ja alivuokralaiset maksavat puolestaan oman alivuokrasopimuksensa mukaisen vuokran päävuokralaiselle. 

Käytännössä siis päävuokralainen vastaa kokonaisuudessaan vuokrasuhteen velvoitteista, eli vuokranmaksusta ja asunnon kunnosta, vuokranantajalle – myös silloin, jos joku alivuokralaisista jättää vuokrat rästiin. Päävuokralaisen kannattaa siis vaatia alivuokralaisilta vakuus, joka turvaa mahdollisia vuokrarästejä tai vahinkoja. Vakuus voi olla maksimissaan kolmen kuukauden vuokran suuruinen. Eli jos alivuokralaisen vuokran suuruus on 300 euroa kuukaudessa, vakuus voi enimmillään olla 900 euroa.  

Toisena vaihtoehtona on tehdä erillinen vuokrasopimus kaikille vuokralaisille. Erillisissä vuokrasopimuksissa sopimukseen kannattaa kirjata ehto, että vuokralaiset vastaavat yhdessä yhteisessä käytössä olevien tilojen huolellisesta hoidosta ja kunnossapidosta. Ehto on myös monille vuokralaisille tuttu opiskelija-asunnoista.


Tämä on toki vuokralaisten kannalta selkeä malli. Vuokranantajan kannattaa kuitenkin huomata, että erillisiä vuokrasopimuksia käyttäessään hän voi päätyä tilanteeseen, jossa joku vuokralaisista irtisanoo sopimuksensa ja esimerkiksi yksi huone asunnosta jää tyhjilleen. Tällöin vuokranantaja voi joutua tyhjän huoneen maksumieheksi ennen uuden kämppiksen löytymistä.
Alivuokramallissa vuokralaisilla on hyppysissään myös kämppisjoukon kokoonpano – yhden muuttaessa pois on käytännössä päävuokralaisen etuna saada tilalle mahdollisimman pian uusi kämppis vuokraa maksamaan.

 

Artikkelin kirjoitti viestintäpäällikkö Liina Länsiluoto / Suomen Vuokranantajat 

Yhteystiedot: p. 040 835 4900, liina.lansiluoto@vuokranantajat.fi

Tutustu myös Vuokranantajan oppaaseen.

Joskus vuokralainen ja vuokranantaja ovat eri mieltä, onko asunnon kuluminen tavanomaista vai ei.

Lemmikit voivat joskus aiheuttaa tuhoa kotona. Kuva Maria Pohjanen. 

 

JOS lemmikit ovat vuokra-asunnossa sallittuja, haittaako jos kissa pissaa nurkkaan vuosikausia ja virtsaa valuu rakenteisiin?

 

”Kyllä haittaa, sillä vuokralainen on vastuussa asunnostaan vuokran­antajalle. Kaikille ei ole selvää, että lemmikki ei saa tuhota asuntoa. Toisaalta vuokranantajan pitää sietää lattian kulumista enemmän esimerkiksi silloin kuin asunnossa on koiria”, kertoo Vuokranantajien neuvontalakimies Ville Hopsu.

 

Onneksi sille, mikä on vuokra-asunnossa tavanomaista kulumista ja mikä ei, on annettu ohjeet. Ne kannattaa lukea läpi jo ennen muuttoa. Ohjeet löytyvät Suomen Vuokranantajien ja Vuokralaisten sivuilta.

 

TAVANOMAISTA kulumista on vuokra-asunnossa ajan mittaan tapahtuva pintojen kuluminen. Asumisesta jää aina jälkiä.

 

Myös asuntoon valituilla materiaaleilla on väliä.

 

”Jos vuokranantaja laittaa eteiseen parketin, hänen pitää varautua siihen, että hiekka voi naarmuttaa lattiaa”, sanoo Vuokralaisten toiminnanjohtaja Anne Viita.

 

Kun kiistoja tulee, apua voi kysyä alan järjestöjen neuvontapuhelmista tai kuluttajaneuvojalta. Jos kiista ei ratkea, sen voi viedä oikeuteen. Halvempi tapa on kuitenkin hakea ratkaisusuositusta Kuluttajariitalautakunnalta.

 

Yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on tavanomaista kulumista on vaikeaa antaa. ”Jossain tapauksessa Kuluttajariitalautakunta piti viittä reikää seinässä ei-tavanomaisena ja toisessa viittätoista tavanomaisena”, Hopsu kertoo.

 

VUOKRALAINEN ja vuokranantaja voivat ehkäistä mahdollisia riitoja parhaiten tekemällä asuntoon sekä alku- että lopputarkastuksen yhdessä. ”Kuluminen edellisen asukkaan jäljiltä on hyvä kirjata ja valokuvata”, Anne Viita neuvoo.

 

Asuinhuoneiston tavanomaisen kulumisen ohje ja muuta hyödyllistä tietoa löytyy Vuokralaisten sivuilta ja Vuokranantajien sivuilta.