Ei ole ehkä jäänyt epäselväksi, että täällä asustaa tee-se-itse-nainen mottona: "Jos joku sen osaa tehdä, niin minäkin osaan".

Tällä horjumattomalla uskolla on ideoitu ja maalattu paimentolaismattojamattoja beni ouarain tyyliseksi (klik), rakennettu Gervasonin Ghost sohvaa puisista kuormalavoista (klik) ja valettu betonista palkkeja puutarhapöytää varten (klik).  Mutta tämä pääsiäisenä tehty marmoripöytäimitaatio löi kyllä minutkin ällikällä onnistumalla yli odotusten.

Kuinka aidon näköinen maalaus onkaan.

 

 

Aamiaspöytänämme on ollut vanha biedermeyer-pöytä, jonka oma kansi on ollut vähän liian pieni. Siksi mieheni on aikoinaan kiinnittänyt vanhan kannen päälle isomman viilutetun mdf-levyn. Levyn pinta on aina ärsyttänyt hiukan omaa silmääni ja nyt vihdoin päätin tehdä asialle jotain. Marmori kiinnosti kovasti, mutta koska se on kallista ja pöytä painaa ilman kivikanttakin tuhottomasti, päätin etsiä vaihtoehtoa aidolle marmorille.  Lueskelin muutaman tunnin netistä ohjeita marmorointimaalauksen tekemiseen ja päätin sitten kokeilla.

 

 

Maalaus onnistuikin hienosti ja kuvio on todella aidon marmorin näköinen. Koska aito kivipinta myös kiiltää, piti pöytään saada vielä pinnoite, joka viimeistelisi kivimäisyyden. Koska lakkaaminen jättäisi pintaan joko sivellin- tai telajäljen, hylkäsin lakan ja käytin ensimmäistä kertaa ikinä kaksikomponenttista epoksihartsia. Hartsin käyttö olikin hyvä ratkaisu. Pinnasta tuli kirkas, paksu ja kiiltävä. Lisäksi hartsin käyttö oli melko vaivatonta ja helppoa ensikertalaisellekin. Epoksihartsi ei myöskään haissut miltään, joten sitä voi käyttää sisätiloissa.

 

 

Nyt on niin voittaja olo, että uskalsin aloittaa. Uskalla sinäkin, ohjeet löydät omasta blogistani täältä (klik).

 

-tuija-

Kommentit (0)

Tuija Talvitie 

KOTIKIIKARISSA haaveillaan ja inspiroidutaan kodeista ja sisutuksista. Kurkistellaan omaan ja toisten koteihin sekä ihastellaan erityylisiä sisustusratkaisuja. Kiikaroidaan uusia tuulia ja sisustustrendejä, unohtamatta tee-se-itse-vinkkejä.

Tutustu myös Tuijan Form Follows Function -blogiin!

Blogiarkisto