Värikeskustelut ovat olleet pinnalla. Jouduin kaupassa tilanteeseen, jossa poikani valitsi itselleen pinkin toppapuvun. En ostanut pukua. Miksi? Lapsi rakastaa aidosti värejä, eikä ympäröivä maailma ohjaa vielä valinnoissa.

Paljastaako kodin väritys jotain siellä asuvista ihmisistä? Minä en tiedä, enkä välitä. Tärkeintä on, että koti on jokaiselle oma lämmin ja turvallinen paikka. Sen täytyy huokua juuri niitä värejä, esineitä ja asioita mitä arvostat ja mistä iloitset. Kodista saa voimaa ja energiaa. Koti on kuin henkinen kaivo, jos tunnet, että palikat ovat paikallaan. Miksi en ole yhtä vapaamielinen poikani vaatteiden väreistä? Tässä on minulla kehittymisen paikka!

Minä rakastan värejä, sen varmasti jo tiesit. Käytän sisustuksessa ja omassa vaatetuksessa lähes kaikenlaisia värejä. Ei tule mieleen mitään väriä, mistä en pitäisi. Suosikkivärit vaihtelee.

Näin joulun alla kodin koristeluun ja väreihin kiinnitetään enemmän huomiota. Joulukuussa se on jotenkin sallittua ja toivottua, vaikka näin voisi olla joka päivä.

Päätän pohtia värejä sommittelun avulla. Valitsen kodista pienen pöydän ja hyllyn, jotka sisustan kolmeen eri teemaan. Miten värimaailma ja valitut esineet muokkaavat tilan kokonaisuutta ja tunnelmaa? Millaisia mielikuvia tilat synnyttävät? Onko värillä väliä?

Ensimmäisenä katan teille venäläisen aamiaisen. Aloitan valitsemalla pöytäliinaksi paksun ruusukankaan. Tämä kangas on yksi suosikkini. Siinä on hiukan ylellinen, mutta samalla tunnelmaltaan boheemi henki. Kuvio on runsas ja väri tunkkainen. Se muistuttaa minua Pietarista. Muut esineet kattauksessa ja hyllyllä tukeutuvat liinaan ja muistoihin Venäjältä. Enää puuttuu venäläinen iskelmämusiikki.

 

Keskipäivällä tarjoillaan kahvia ja pelataan shakkia hillityssä vaaleassa tilassa. Valkoisen värin käyttäminen sisustuksessa haastaa. Suunnittelen, että somistan vain valkoisilla esineillä, mutta silmäni kaipaavat jotain mihin tarttua. Yhdistän valkoiseen pitsiliinaan kirkkaita ja ruskeita lasipulloja, vanhan shakkilaudan, pärekorin ja kuivakukkia. Hyllyä somistaa kukka, puiset kehykset, Panu Ollikaisen maalaus ja vanhat kynttilänjalat. Kahvit juodaan hiljentyneessä tunnelmassa mummon vanhoista Arabia-kupeista.

 

Illallinen on kuosien sekoittelua. Pääväriksi valitsen kirkkaan punaisen. Huomaan, että aloitan kattauksen suunnittelun joka kerta valitsemalla ensimmäisenä pöytäliinan; tähän Marimekkoa. Sen päälle on helppoa sovittaa erilaisia esineitä. Liinan kuosi ”Akankaali” on Aino-Maija Metsolan suunnittelema muutaman vuoden takaa. Laitan stereoihin Maritta Kuulaa. Se inspiroi ajatustani. Haen kaapista Arabian 140-vuotisjuhlavuoteen suunnittelemani sinisävyiset lautaset. Servietit ovat tarkoituksella erilaista kuosia. Sommittelen vielä pöydälle vanhoja punaisia piparimuotteja. Punainen väri jatkuu hyllylle asetelluissa esineissä, missä kodin hevoset pääsevät laukkaan. Lopputulos on leikkimielinen ja raikas. Miksei joulukattaus voisi olla meillä tämän suuntainen?

Somistuspäivän kautta huomaan, että kannattaa olla rohkea, kokeileva, rakastaa värejä, käyttää värejä, myös valkoinen on väri ja pitää jatkossa väreistä syntyvät mielikuvat omana tietona, jos en pysty niitä täysin unohtam

Toppapuvun vetoketju reistailee. ”Meidän pitää pian ostaa sinulle se uusi puku”; totean Niilalle. ”Joo, en enää halua pinkkiä. Haluan rakettipuvun tai sinisen. Nyt ymmärrän, että pinkki on tyttöjen väri.” Sillä hetkellä en ole ylpeä itsestäni. Tein jo sen; ohjasin valinnassa.

Kommentit (0)