Minun herkkyysmittarini värähtää nopeasti ja lujaa. Olen nähnyt ja kokenut jotain pysäyttävää. Taiteilija Marika Kaarnan Tuikkikaa oi joulun tähtöset -näyttelyn maalaukset eivät kumartele tai kysele. Ne tulevat suoraan sydämestä.

Marika Kaarna: Jouluyö, 2015.

 

Jos olisin taideteos, olisin… Niin mikä minä olisin?

 

Katselen Marika Kaarnan maalauksia Helsinkiläisessä TM-galleriassa. Taide on peili. Marika on täällä, vaikka sali on tyhjä. Maalauksiin vangitut tunnelmat vanhenemisesta, yksinäisyydestä ja joulunvietosta tuntuvat  ajankohtaisilta. Taiteen kokemus ja merkitys on henkilökohtainen. Ristiriitaiset tunteet, pelot ja itsensä hyväksyminen juuri tässä hetkessä koskettaa. Joulu ei ole kaikille yhtä juhlaa. Tunnetilaa vahvistaa tieto mummon tilan heikkenemisestä vanhainkodissa. Kokemus saa kerrostumia.

 

Marika Kaarna: Tuikkikaa oi joulun tähtöset, 2015.

 

Marika Kaarna: Viimeinen disko, 2015.

 

Marika Kaarna: Vanha tyttö, 2015.

 

Voiko taiteella sisustaa? Miten taide ja koti löytävät toisensa? Taidetta ei voi pakottaa ihmisen luokse. Taiteesta täytyy tulla jonkunlainen olo, että suhde syntyy. Maalaus kotona leimaa tunnelmaa. Neuvoisin valitsemaan taidetta kotiin tunteella. Onnistunut taide kotona peilaa omakohtaista tarinaa, se lohduttaa, herättää iloa, ihastuttaa kauneudellaan tai taidokkuudellaan.

 

Hyvä taide herättää kysymyksiä.

 

Elämä on tylsää ilman taidetta, ajattelen. Taide tuo elämääni syvyyttä, monipuolista merkitystä ja uusia ajatuksia. Taide auttaa minua eläytymään toisenlaisiin rooleihin ja voin kokea itseni eheämpänä.

 

Muutama päivä myöhemmin olen matkustanut 400 kilometriä mummon luokse. Olen onnellinen, että mummolla ei ole kipuja ja hymykin nousee ajoittain huulille. Lauletaan siskon kanssa joulupuu on rakennettu. Minua itkettää, mutta mummulla on kirkkaat silmät.

 

Palaan ajatukseen taideteoksesta. Puolitoista vuotta sitten Frankfurtissa eräs nainen antoi minulle sveitsiläisen taiteilijan Ursus Wehrlin kirjan. Hänelle oli tullut minusta tällainen olo. Tämä nainen oli oikeassa, sillä jos olisin taideteos, niin tänään olisin Ursus Wehrlin joulukuusi, joka ensimmäisenä hetkenä koristellaan kauniiksi. Pian taiteilija pilkkoo sen nerokkaasti ja järjestelee kakki palaset pöydälle vieri viereen.

 

Valokuva kirjasta DIE KUNST, AUFRÄUMEN, Ursus Wehrli.

 

Olen riisuttu kulisseissa.

 

Kuvat: Johanna Kunelius

Kommentit (0)