Maailma on suunnaton. En voi lakata ihmettelemästä sattumusten kautta syntynyttä hetkeä, että istun Elena Kliuchnikin kotona. Olemme Murmanskin keskustan tuntumassa harmaanruskeassa betonilähiössä. Unohdin jo monenteen kerrokseen kiipesimme, mutta ikkunoista näkyy pitkälle vuorenrinteitä pitkin nousevat kerrostalomaisemat.

 

Karu betonilähiö tuntuu eksoottiselta, mutta Murmanskin arkkitehtuuri on paljon muutakin. Betonikolossien rytmiä rikkoo puutalot, Stalinin aikakauden kivitalot, valtavat mainokset ja tuore moderni arkkitehtuuri.

 

 

Meillä on Elenan kanssa paljon yhteistä, vaikka emme sitä vielä tiedäkään. Olohuoneessa on kaksi ompelukonetta ja kiinnostun mitä täällä tapahtuu. Elena on tilkkutyömestari ja minä paljastan olevani tekstiilitaiteilija. Tästä alkaa innostunut tilkkutöiden esittely.

 

 

Elena Kliuchnikin inspiraatio tilkkutöihin syntyi arkkitehtuurin kautta. Hän työskenteli koko työikänsä Murmanskissa rakennusarkkitehtinä. Intohimoinen tilkkutöiden ompelu alkoi kuitenkin vasta kolme vuotta sitten, kun Elena oli omien sanojensa mukaan valmis.

Rakennusarkkitehtinä työskennellyt Elena tuntee Murmanskin rytmin. Työskennellessään arkkitehtinä hän oli huomannut, kuinka samankaltaista sommittelu talojen ja kangastilkkujen kanssa on. Hän valmistautui unelmaansa pitkään, mutta ryhtyi ompelemaan vasta jäätyään eläkkeelle arkkitehdin työstä. Työt ovat värikkäitä, värikkäämpiä kuin Murmansk. Ehkä se on osa Elenan unelmaa.

 

 

Kohtaamisemme päätteeksi katson Murmanskia uusin silmin. Minun Murmansk on harmaanruskea tikkutäkki, jossa on kultaisia sydämiä.

 

Kommentit (0)