Selvisin viikonlopun joulumyyjäisistä. Sillä aikaa, kun myin omia tekstiilejä sekä ihastelin ja himoitsin muiden käsityöläisten tuotteita myyjäishulinassa oli kotona rakennettu upea piparkakkutalo. Rauhoittava valo valaisi mökkiä.

 

Näin unta, että olin lähdössä matkalle. Saavuin lentokentälle liian aikaisin. Kulutin aikaani tax free -kaupoissa. Ostin valtavasti kaikenlaista tavaraa; erikoisia vaatteita, kankaita, maton kuteita, astioita ja jotain kirjoja. Aivan liikaa! Kaiken tämän päälle voitin myymälän arpajaisista ison painavan kaulakorun, joka ripustettiin kaulaani. Yhtäkkiä ostomaniassani havahdun tekoihini. Olen matkalla New Yorkiin, miten saan kaikki uudet tavarat koneeseen? Herään unestani. Huokaisen helpottuneena. Se oli vain omituista ja ahdistavaa unta, jossa tavarat hallitsivat minua.

Kaamea uni puistatuttaa vieläkin ja muistuttaa minua miten valtavasti tästä kodista löytyy kankaita. Kankaat ovat heikkouteni. Epämääräisiä tilkkukasoja laatikoissa ja valtavasti monenvärisiä kankaita kaapeissa. Joskus ahdistaa ja tekisi mieli laittaa kaikki kiertoon.

Joulumyyjäisissä sain palautetta töistäni. Useimmiten ihmiset kokivat, että tuotteni ovat hauskoja. Kuuntelin salaa; hauskoja, hauskoja ja taas hauskoja. Kyky hauskuuttaa käsillä tekemisen kautta saattaa olla erityislaatuisuuteni!

Tänään otan tilkkulaatikon alas ja teen jotain hauskaa. Suunnitelma muotoutuu tehdessä. Tästähän tulee joulusukka tai oikeastaan joulukorkkari!

 

Projekti imaisee mukaansa. Tämä oli mainio idea hyödyntää niitä pieniä kangaspaloja, joita en ole hennonut heittää pois. Koristelen joulukorkkarit vielä erilaisilla joulukoristeilla, helmillä, vanhoilla piparkakkumuoteilla ja leluilla. Ideointia voi jatkaa loputtomasti.

 

Tekeminen leviää pitkin kotia. Niila koristelee myös oman kuusen. Ihan itse ja omatoimisesti.

 

Ensimmäistä kertaa joulun valmistelut innostaa ja kiinnostaa meitä molempia.

Kommentit (0)