Vähintään kaksi kertaa vuodessa on aika uudistaa ja muuttaa kodin sisustusta. Koti näyttää liian tylsältä ja tutulta. Mies huokaisee syvään ja käärii hihat. Lapset hihkuvat innosta ja osallistuvat hetken touhukkaina projektiin. Muutosten ei tarvitse olla suuria tai kalliita. Joskus riittää vain muutaman huonekalun siirtäminen huoneesta toiseen. Joskus on vaihdettava myös huoneiden järjestystä. Ja maalattava seiniä. Ostettava uusia huonekaluja. Aivan pakko. Kun kaikki on saatu paikoilleen, koti näyttää erilaiselta ja uudelta. Se on rakas ja tuttu, mutta kuitenkin jollain tapaa uusi.

Yksi lempihuonekaluistani on Hayn Don't Leave Me -pöytä. Se hankittiin muutama vuosi sitten olohuoneeseen sohvan viereen pikkupöydäksi, jonka päälle kasasin sisustuslehtiä. Viimeisimmän muutoksen jälken ja se on nyt minun yöpöytäni. Lehtipinot ovat vaihtuneet kirjapinoihin. Olen harkinnut kokonaan siirtymistä e-kirjoihin, mutta en osaa vielä kuvitella kotiani ilman joka puolella olevia kirjapinoja.

Kodit ovat kiehtovia. Ja parasta niissä on se, etteivät ne ole koskaan täysin valmiita. Eikä niiden tulekaan olla. Nyt en tarkoita sitä, että jalkalistat puuttuvat usean vuoden ajan tai kaapeista puuttuu ovia (olen muuten kokeillut, en suosittele). Kodissa pitää olla turvallista asua ja elää eli asuntona ja puitteiltaan sen tulee olla kunnossa. Sisustuksen suhteen koti muokkautuu eri elämäntilanteiden myötä ja on aina hetkittäin valmiin oloinen. Kunnes taas on pienen muutoksen aika. Ainakin meidän kotonamme.

Kotoisia hetkiä!

Kommentit (0)