Vietin erään sateisen kesäiltapäivän muotoilijaopiskelija Tiia-Maria Reijosen luona höyryävän teekupin ääressä. Olen ihastellut naisen kotia joka kerta siellä käydessäni ja en voinut olla tekemättä sitä nytkään. Asunnosta löytyy paljon pieniä suloisia yksityiskohtia, jotka kertovat jokainen oman tarinansa.

 

Puinen vanha ovi on löytö ystävän kesämökiltä. Siihen on ripustettu taulu ja muutama inspiroiva lehtileike. Eurolavoista tehdyn valkoiseksi maalatun sohvapöydän päällä on erilaisia sisustuslehtiä, joita Reijonen lukee mielellään. Pyörillä varustettua pöytää on helppo liikutella, mikäli ystäviä tulee kylään ja olohuoneeseen tarvitaan lisätilaa nukkumista varten.

 

 

Virkatut tekstiilit tyynyt, matot ja rahit mukaan lukien ovat kaikki Reijosen äidin käsialaa. Kullanvärisellä kankaalla päällystetty samettituoli lähti mukaan kirpputorilta ja se on yksi Reijosen lempihuonekaluista. Tuoli sointuu väreiltään kauniisti valkean, murretun oranssin ja mustan värimaailman kanssa.

 

 

Keittiön mustakantinen ruokapöytä on maalattu liitutaulumaalilla. Siihen voi kirjoittaa hetkellisiä muistiinpanoja tai vaikkapa illanistujaisten menun.

 

 

Syksyn tullen opiskelijat muuttavat uusille paikkakunnille ja uusiin koteihin. Kysyinkin Tiia-Marialta, minkä sisustusvinkin hän antaisi uuteen asuntoon muuttavalle opiskelijalle?

 

”Kannattaa hyödyntää sukulaisilta ja ystäviltä saatavia kierrätyskalusteita ja kunnostaa niitä tarpeen mukaan itse. Opiskelijabudjetilla kaikkea ei välttämättä kannata tai ole mahdollistakaan lähteä ostamaan uutena. Olen sitä mieltä, että hiljaa hyvä tulee. Sitten kun juuri se oikea huonekalu tulee vastaan, säästän sitä varten, enkä osta tavaroita sinnepäin. Haluan olla omalle sisustustyylilleni uskollinen.” – Reijonen kertoo.

 

Kommentit (0)