Kiinnostukseni historiaa – ja etenkin taidehistoriaa kohtaan heräsi lukiossa opiskellessani. Eri aikakausien tyylisuuntien selvittäminen esimerkiksi tietystä taideteoksesta olivat kaikista mielenkiintoisimpia tehtäviä.

Vanhoissa huonekaluissa ja taide-esineissä on jotain hyvin kaunista ja salamyhkäistä. Herää kysymys - mistä ne ovat tulleet, millaisissa kodeissa ne ovat palvelleet ja milloin ne on valmistettu? Niissä on myös jotain sellaista, mitä tänä päivänä kaupasta ostetuissa tuotteissa ei vielä ole – historia.

 

Huutokaupoista on aikoinaan saatettu tehdä arvokkaita löytöjä; huonekaluja, tauluja ja koriste-esineitä. Siniset plyysipäällysteiset nojatuolit ovat olleet käyttäjillään jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Niiden alkuperä on toistaiseksi selvittämätön, emmekä tiedä, milloin ne on valmistettu. Antiikkinen, ruokapöydäksi muokkautuva pöytä ja seinällä roikkuva kullanvärinen peili sopivat tuolien kaveriksi kuin valettu. Juhla-astiasto on myös vanha hankinta huutokaupasta. Kaunis ruusukuviointi ja 24 karaatin kultaus ovat saksalaista käsityötä. Todellinen löytö, joka varmasti säilyttää kauneutensa ja arvonsa vielä pitkään.

 

Modernien ja antiikkisten huonekalujen yhdistäminen tuo kodille sielukkuutta ja lisää henkäyksen historian tuntua. Kirpputorit, antiikkiliikkeet ja erilaiset kierrätyskeskukset ovat vanhojen huonekalujen aarreaittoja. Koskaan ei tiedä, mitä aarteita niistä voi löytää.

Kommentit (0)