Näin tiiviisti purjelaivalla asutaan

Ohjeistus on, että laivalle mukaan voi ottaa yhden rinkan. Tavarat täytyy saada mahtumaan omaan sänkyyn, jotta ne eivät ole kulkuväylillä Ulkomaanliikenteessä kakkosperämiehenä ja kotimaanliikenteessä aluksen päällikkönä toimivan Ville Jaakola sanoo.

– Kaikille on kerrottu, että jos tuo Samsoniten, niin nukkuu laukkunsa kanssa, Jaakola naurahtaa.

– Minulla on mukanani vaatteita, vaatteita ja vaatteita. Mitään henkilökohtaista tavaraa, kuten unileluja, ei tarvita.

Osalla on oma polkupyörä, ja aluksella on pari pyörää, joita kaikki voivat lainata satamissa.

Arki laivalla on tarkkaan rytmitettyä. Joukko on jaettu kolmeen vahtivuoroon. Kukin tekee töitä vuorollaan neljä tuntia, minkä jälkeen on vapaata kahdeksan tuntia. Jotta joka päivälle ei osuisi sama vuoro, päivällä on kaksi kahden tunnin vuoroa.

– Vapaa-aika kuluu pitkälti nukkuessa. Korttipelit ovat suosittuja, ja jotkut ottavat oman tilansa esimerkiksi lukemalla kirjaa, Jaakola kertoo.

Laivalla on ahdasta. Jos väkeä on paljon, osassa kapeista sängyistä nukkuu kaksi. Hyvä määrä laivallamme on korkeintaan 30 henkeä.

– Suurin asumiseen liittyvä ongelma on vaatteiden kuivattaminen, jos sataa paljon, on paljon ihmisiä ja kaikilla on märät sadevaatteet.

Suursiivous kerran päivässä

Laivassa ei ole pyykinpesukonetta, vaan vaatteet pesetetään maissa. Sen sijaan on suihku ja jopa puulämmitteinen sauna, jossa kylvetään lähes päivittäin. Vettä kuljetetaan mukana säiliössä ja puhdistetaan jonkin verran merivedestä.

– Suihkussa käymistä on rajoitettu yhteen kertaan päivässä. Herätyksiä on päivässä kaksi, ja jotkut ovat kotona tottuneet käymään suihkussa aina, kun heräävät, Jaakola naurahtaa.

Sähköä saa käyttää vapaasti, ja kaikki keittiökoneet toimivat sähköllä. Laivalla on kokki, joka vastaa neljän aterian laittamisesta päivässä ja tiskeistä.

Ruoat syödään syviltä posliinilautasilta tavallisilla ruokailuvälineillä. Päällepäin keittiö näyttää siltä, että se voisi kuulua vaikkapa loma-asuntoon.

– Koneille on kiinnitykset, jotta ne pysyvät paikoillaan, ja kattiloita köytetään lieteen tervanarulla. Kokatessa täytyy ottaa huomioon keinuminen ja se, millaista ruokaa voi tehdä. Tiskikone ei kovalla keinutuksella pelaa täysillä, kokki Mari Törmä kertoo.

Siivoamiseen osallistuu kukin vuorollaan. Kerran päivässä järjestetään kunnon siivous. Silloin pestään kaikki ovenkahvoista lattioihin.

– Kun on pieni tila, paljon ihmisiä ja vielä lämmintä ja kosteaa, siivoaminen on tärkeää. Täytyy olla tosi huolellinen, Jaakola toteaa.

– Irtotavara pakataan viimeistään silloin, kun on ensimmäisen kerran heilahdettu. Kaiken pitää olla kiinni jossain.

Myös itse laivasta täytyy huolehtia. Helteillä kantta huuhdotaan puolen tunnin välein, jotta kansi ei kuivuisi ja saumat alkaisi vuotaa.

Merillä seitsemän viikkoa

Miehistöllä on myös siviilityönsä, mutta lähes kaikki vapaa-aika menee merillä. Sivutyöstä Jaakolan ei tarvitse kotona riidellä, koska vaimokin on tottunut laivaelämään. Pariskunta on tavannut toisensa Valborgilla. Talvet Jaakkola työskentelee asiantuntijatehtävissä puku päällä.

Miehistöllä on oma hyttinsä, pienehkön makuuhuoneen kokoinen tila, jossa kuorsaa seitsemän miestä kerrossängyissä. Jaakolan vaimolla on oma koppinsa, jonka oven saa kiinni.

Mitä kaipaat maista?

– Ei tuohon voi sanoa, ettei yhtään mitään, mutta pitkälti juuri niin, Jaakola nauraa.

– Joskus tuntuu ihan hyvältä idealta se, että saa olla hetken omissa oloissaan.

Tällaista on elämä Sirkus Finlandian sirkuskodeissa

Suomalainen Tiina ja tanskalainen Lasse tapasivat toisensa sirkuksessa. Suomalais-tanskalainen sirkusperhe viihdyttää katsojia pelleshow’llaan. Perheenisä Lasse on kulkenut sirkuksen matkassa jo lähes 30 vuotta. Tien päällä hän tapasi myös suomalaisen Tiina-vaimonsa, jolla on neljännes vuosisataa sirkuselämää takanaan. Nelihenkisessä perheessä on oltava riittävän suuri keittiö. Kahvikone on kiertueella erityisen suuressa käytössä.

– Tämä on entinen hammaslääkärivaunu. Vastaanottotiski sijaitsi nykyisessä keittiössämme. Kylpyhuone oli röntgenhuone, sillä seinistä paljastui tinaa ennen remonttiamme, Tiina kertoo.

Suomalaisuus näkyy vaunun sisustuksessa: Tiina suosii kotimaisia materiaaleja

Vaunun sisäpinnat ovat ruusupuuta. Kattoikkunat tuovat avaruutta ja valoa vaunuun. Vuonna 1973 valmistuneeseen vaunuun on myöhemmin rakennettu suomalaiset Termos-ikkunat. Sohvat on puolestaan valmistettu mittatilaustyönä Pohjanmaalla. Keittiön peilit ovat tanskalaisvalmisteisia.

– Olen hieman isänmaallinen, sillä kiertuekodistamme löytyy Pentikiä, Iittalaa ja Finlaysonia, Tiina naurahtaa.

Koti kulkee aina mukana – Ratin takana on Tiina-äiti

– Kerran ajoin kiemurtelevaa tietää alas. Yhtäkkiä kauhukseni muistin, että täysi kahvikuppi oli jäänyt keittiönpöydälle, rekan rattia pyörittävä Tiina kertaa. – Kun pääsimme perille, tilkkaakaan sumpista ei ollut läikkynyt. Sirkuksessa sanotaan, että se on hyvän kuskin merkki.

Sirkus Finlandia on sähkön ja jätehuollon suhteen omavarainen. Ainoastaan vesi hankitaan kultakin kiertuepaikkakunnalta. Myös kaksi saunaa kulkevat mukana.

Yhteen hiileen puhaltamista

– Meillä on hyvä henkilökunta sillä sirkuksessa kaikki puhaltavat yhteen hiileen, kertoo sirkusemäntä Leena Jurvakainen. Vakituiseen kalustoomme kuuluu parikymmentä ihmistä. Yhteishenkemme on mainio, Leena kehaisee.

Kiertueen päätyttyä Leena perheineen vetäytyy talvikotiinsa Pohjaan. Leenan mies on sirkuksen perustanut Carl-Gustaf Jernström. Pariskunnan neljästä lapsesta kaksi kiertää sirkuksen mukana, ja perheen kuopus Carl-Johan toimii isänsä jalanjäljissä Finlandian nykyisenä sirkustirehtöörinä.

Latvialainen arkkitehtitoimisto Archispektras suunnitteli Papen luonnonsuojelualueelle olkikattoisen lomakodin. Papen luonnonsuojelualue sijaitsee Itämeren läheisyydessä noin 15 km etelään Liepajan kaupungista Latviassa.

Talon veistoksellisen upea olkikatto on saanut inspiraationsa latvialaisesta ruohoittuneesta dyynimaisemasta. 

 

Talon tilaaja ja omistaja on innokas leijalautailun harrastaja, joka halusi lomakodista viihtyisän oleskelupaikan perheelleen sekä kavereilleen. 

 

Yksikerroksinen matala talo sopeutuu ulkomuodoltaan hyvin maastoon sopien hyvin yhteen luonnonsuojelualueen muiden rakennusten kanssa. 

 

Rakennuksesta on esteetön pääsy noin 100 metrin etäisyydellä olevalle merelle, joka palvelee hyvin talon isännän harrastusta. 

 

Archispektrasin arkkitehtien mukaan olkikatto on paikkakunnan perinteinen kattomateriaali ja antaa talolle vahvan kontekstuaalisen merkityksen. Olkikatto peittää talon yhden seinän lähes kokonaan

 

kun taas rakennuksen merelle avautuvasta sivusta se nousee ylös paljastaen talon lasista julkisivua. 

 

Olkikaton alle jää laminoidusta puumateriaalista tehty runko, joka levenee huomaamattomasti talon päästä toiseen. 

 

Talon korkeammassa päädyssä sijaitsee autokatos ja sieltä eteenpäin sisätilat. 

 

Sisätilat on verhoiltu vaalealla puulla ja talon runkorakenne on kivasti näkyvissä. Interiöörin värimaailma kuten talon ulkoilme assosioituu latvialaisen dyynimaiseman kanssa. 

 

Kattoikkunoiden ansiosta sisätilaan pääsee kivasti luonnonvaloa, vaikka talon ulkoilmeen perusteella voisi kuvitella ettei luonnonvaloa interiöörissä juurikaan ole. 

 

Talon pohjapiirros on kapea – tilat kulkevat rakennuksessa pituussuunnassa. Keittiö, ruokailu- ja olohuone muodostavat keskenään yhden avonaisen tilan. 

 

Korkean tilan katseenvangitsija on upea takka, joka mustana vaikuttaa vaaleassa tilassa kauniin graafiselta. 

 

Päämakuuhuone sijoittuu talon kulmaan ja on muun tilan suhteen suljettu. Sen viereen sijoittuu wc kylpyhuoneineen. 

 

Biljardisali löytyy talon leveämmästä päästä – autokatoksesta huone eteenpäin heti vierashuoneen jälkeen. 

 

www.archispektras.lt

 

Puolalainen suunnittelija Hanczar Szymon on saanut 13 neliöiseen yksiöön  mahtumaan pikkukeittiön, makuuparven, wc:n kylpyhuoneineen ja tilaa on jäänyt vielä olohuoneellekin.

Pikkuasuntojen trendi on maailmassa jatkuvassa nousussa. Erityisesti vakaumuksellisten urbanistien joukossa, jotka viettävät aikaa enimmäkseen kodin ulkopuolella ja käyttävät kämppää lähinnä nukkumiseen ja vähäisten tavaroidensa säilyttämiseen. Kuten Hanczar. Kiinteistöjen neliöhinnat pääkaupunkiseuduilla ovat myös päätähuimaavia, joten on järkevää pärjätä mahdollisimman pienillä neliöillä mahdollisimman tehokkaasti.

 

Hanczarin 13 neliöinen kämppä on pohjaratkaisultaan suorakulman muotoinen. Keittiönurkkaus, kylppäri sekä makuuparvi sijoittuvat asunnossa heti ulko-oven lähistölle muodostaen puisen laatikon. Ulko-ovesta sisään tullessa pääsee suoraan kylpyhuoneeseen, jonka edessä kulkee liukuovi.

 

Heti ulko-ovesta vasemmalle jää keittiönurkkaus, joka sisältää hana-altaan, säilytystilaa ja ulos vedettävän leikkuulaudan. Keittiön käyttämiseksi pitää ulko-oven olla suljetussa asennossa.

 

Olohuoneen puolelta katsottuna kylppärin vastaisessa seinässä on säilytys-kaappi, johon sijoittuu myös pieni pyykinpesukone. Kaapin päällä sijaitsevalle makuuparvelle pääsee tikkaita pitkin. 

 

Tikkaat tuetaan listaan joten ne saa helposti siirrettyä sivuun kaapinovia avattaessa. 

 

Makuuparvella on tilaa kahdelle hengelle. Kuvassa näkyvä Symbol niminen pöytä- ja lattiavalaisin edustaa Hanczarin omaa suunnittelua. 

 

Olohuoneen yhdessä seinän vieressä on tilava lipasto, jota vasten jää pöytä klaffituoleineen. Kodikkuutta sisustukseen on Hanczar lisännyt taljalla ja viherkasveilla. 

 

Hanczarin mukaan vaikka hän on minimalisti se ei tarkoita ettei hän pitäisi mukavuuksista. Ikkunan edessä olevassa riippumatosta on kiva katsoa ulos pilviin tai kämpän kattoon ja antaa ajatuksien lentää. 

 

Nopein ja ympäristöystävällisin kulkuväline kaupungissa on Hanczarin mielestä ehdottomasti fillari. Johtuen tilan puutteesta se on nostettu asunnossa seinälle jolloin se toimii samalla somisteena tilassa. Puolassa kuten monessa muussa itä-euroopan maassa ei vanhoissa kerrostaloissa ole pyöräkellareita tai muita käteviä paikkoja polkypyörän säilyttämiseen. Joten turvallisinta on säilyttää sitä sisällä.

 

Kylpyhuoneessa kuten muuallakin asunnossa on käytetty valkoisia sävyjä, jotka visuaalisesti avartavat tilaa. 

 

 

www.hanczar.com

 

Virolainen arkkitehtitoimisto KOKO suunnitteli Norjaan Soddatjørniin moderneja erämajoja.

Erämajat tilasi norjalainen vaellusseura Stavanger (STF), johon kuuluu noin 23 000 jäsentä. Kyseinen seura tarjoaa aktiivista ja ympäristöystävällistä toimintaa eri-ikäisille vaelluksen ja mäkiurheilun harrastajille.

 

Vuonna 2013 seura järjesti arkkitehtuurikilpailun itsepalvelu-erämökkien rakentamiseksi Lysefjordin matkaradan lähelle Soddatjørnin vuoristojärven kallioiselle rannalle.

 

Itsepalvelu-erämökkien käyttö perustuu luottamukseen ja majojen käyttäjinä ovat yleensä Norjan vaellusseuran verkoston jäsenet.

 

Majat sijaitsevat kaukana suuremmista teistä ja kylistä, joten likipääsy sinne on hankalaa.

 

Erämökkejä käyttävien vaeltajien tehtävänä on pitää huolta myös seuraavista vierailijoista: jokainen täydentää mökissä yöpyessään rakennuksen ruoka- ja polttopuuvarastoja sekä siivoa jälkensä.

 

Maksu mökeissä yöpymisestä jätetään paikan päälle laatikkoon tai täytetään lomakepaperi omilla tiedoilla.

 

Arkkitehtuurikilpailun voittaneen KOKO-arkkitehtitoimiston lähtökohta majojen suunnittelussa oli vahvistaa luonnossa liikkumisen kokemusta.

 

Vaellusmökkien suunnittelukriteerit olivat nykyaikaisuus, huoltovapaus ja tehtaassa esivalmistettujen moduleiden käyttö. Tällä haluttiin välttää pitkiä rakennusvaiheita luoksepääsemättömässä vuoristossa epävakaassa säässä.

 

Taloryhmään kuuluu päärakennus, yöpymismökit ja vessarakennus, johon sisältyy myös varastotila ja sauna. Vettä tai sähköä rakennuksissa ei ole: vesi kannetaan järvestä ja saunan lämmitys tapahtuu puilla. Valon saanti on ratkaistu aurinkopaneeleilla.

 

Päärakennuksessa sijaitsevassa keittiössä on kaksi kaasuliettä joten eri vaellusporukat voivat samanaikaisesti valmistaa ruokaa.

 

Peseytyminen tapahtuu saunassa, jonka suihkutila sijaitsee suoraan vuoristo-ojan vieressä.

 

KOKO-arkkitehtien mukaan on rakennusten muodon ja ulkoviimeistelyn inspiraation lähteenä olleet Norjan vuoriston isot suuret siirtokivilohkareet.

 

Kaikissa rakennuksissa on koko seinän kokoiset ikkunat, jotka luovat välittömän yhteyden koskemattomaan luontoon.

 

Majojen ulkoviimeistely on tuulta ja lunta kestävää sinkittyä peltiä, jota ei tarvitse huoltaa vuosikymmeniin.

 

Sisäviimeistelyssä on käytetty puuta, joka luo lämpimän ja mukavan tunnelman.

 

Päärakennuksessa on suorakaiteen muotoinen pohjaratkaisu. Päärakennukseen sijoittuu keittiö, olohuone, makuupaikkoja ja sinne mahtuu yhteensä noin 30-35 vaeltajaa.

 

Päärakennuksen tilaratkaisu tukee erilaisten vaellusporukoiden keskinäistä kommunikointia.

 

Päärakennukseen sijoittuu myös ruokapöytiä tuoleineen.

 

Pienempiin makuumökkeihin mahtuu viisi henkeä.

 

Vaellusmajojen suunnittelutiimiin kuuluivat KOKO arkkitehtitoimistosta Maia Grimitliht, Kadri Kaldam, Andrus Kõresaar, Indrek Mikk, Sten-Mark Mändmaa, Kirsto Rämson, Martin Tago, Raili Paling ja Liis Uustal.

 

KOKO architects

Singaporelainen arkkitehtitoimisto Chang Architects suunnitteli arkkitehti Chang Yong Terin johdolla tilavan omakotitalon, jonka tarkoitus on palvella montaa sukupolvea. Talon tilannut perhe halusi rakentaa talon, jossa riittää tiloja myös perheen nykyisten lasten tuleville perheille. Rakennuksen koko on vaikuttava: 929 – 2322 neliötä. Talolle nimeltään Cornwall Gardens myönnettiin tänä vuonna myös Architizer A+Award-palkinto XL-omakotitalojen (suuremmat kuin 460 neliötä) sarjassa. Architizer on maailman suurin arkkitehtuuri-portaali, joka jakaa joka vuosi A+Award-palkinnot maailman parhaille rakennuksille omassa sarjassaan.

Talossa on kuusi makuuhuonetta, kuntosali, viihdetiloja, kirjasto, useampia ruokailuterasseja, jotka kaikki muodostuvat biologisen altaan ympärille.

Rakennuksen eri tasoille sijoittuvilla rakenteilla ja kaiteilla kasvaa runsaasti kasveja, jotka luovat yhdessä vesiputouksien kanssa todella viihtyisän, hieman kylpylämaisen tunnelman.

Talon katto muodostuu portaista, joiden päällä kasvaa viherkasveja.

Portailta katsottuna rakennus muistuttaa amfiteatteria.

Talo on saanut nimensä – Cornwall Gardens  - kadusta, jonka varrella se sijaitsee. Kuvassa rakennus kadulta katsottuna.

Lähikuva talon julkisivusta, joka on tehty hiiltyneestä puusta. Sen porrastuksissa kasvavat orkideat.

Hiiltyneestä puusta tehty julkisivu ylettyy myös talon kuistille toimien samalla ilmansaasteiden kerääjänä.

Talon etuovi on tehty uusiokäytössä olevista vanhoista ratapölkyistä.

Näkymä talon sisäänkäyntiaulasta – vastaantulijaa odottaa vehreys ja veden solina.

Sisäänkäyntiaula, josta oikealle jää kirjasto.

Kivimuuri on peräisin tontilla aiemmin olleesta rakennuksesta. Se otettiin käyttöön vesiputouksena luomaan tilaan rauhallinen tausta.

Näkymä eräästä talon makuuhuoneesta.

Näkymä työhuoneesta ja kasvisillalta.

Nämä varjoviikunat, jotka säilytettiin talon rakennuksen yhteydessä, luovat viihtyisän taustan kulkureitille lastenhuoneeseen.

Näkymä yhdestä makuuhuoneesta – huoneet sulautuvat yhteen talon floran kanssa houkutellen talon asukkaiksi myös erilaisia hyönteisiä, perhosia ja muun muuassa myös oravia.

Lastenhuoneesta laskeutuvat veistokselliset portaat.

Näkymä bioaltaaseen leikkihuoneen lasikaton läpi.

Punapassiohedelmäsilta tarjoaa varjoisan suojan länsiauringolta sekä yksityisyyttä naapureiden katseilta.

Näkymä kasvisillalta.

Näkymä talon katon harjalta.

www.changarch.com