Näin tiiviisti purjelaivalla asutaan

Ohjeistus on, että laivalle mukaan voi ottaa yhden rinkan. Tavarat täytyy saada mahtumaan omaan sänkyyn, jotta ne eivät ole kulkuväylillä Ulkomaanliikenteessä kakkosperämiehenä ja kotimaanliikenteessä aluksen päällikkönä toimivan Ville Jaakola sanoo.

– Kaikille on kerrottu, että jos tuo Samsoniten, niin nukkuu laukkunsa kanssa, Jaakola naurahtaa.

– Minulla on mukanani vaatteita, vaatteita ja vaatteita. Mitään henkilökohtaista tavaraa, kuten unileluja, ei tarvita.

Osalla on oma polkupyörä, ja aluksella on pari pyörää, joita kaikki voivat lainata satamissa.

Arki laivalla on tarkkaan rytmitettyä. Joukko on jaettu kolmeen vahtivuoroon. Kukin tekee töitä vuorollaan neljä tuntia, minkä jälkeen on vapaata kahdeksan tuntia. Jotta joka päivälle ei osuisi sama vuoro, päivällä on kaksi kahden tunnin vuoroa.

– Vapaa-aika kuluu pitkälti nukkuessa. Korttipelit ovat suosittuja, ja jotkut ottavat oman tilansa esimerkiksi lukemalla kirjaa, Jaakola kertoo.

Laivalla on ahdasta. Jos väkeä on paljon, osassa kapeista sängyistä nukkuu kaksi. Hyvä määrä laivallamme on korkeintaan 30 henkeä.

– Suurin asumiseen liittyvä ongelma on vaatteiden kuivattaminen, jos sataa paljon, on paljon ihmisiä ja kaikilla on märät sadevaatteet.

Suursiivous kerran päivässä

Laivassa ei ole pyykinpesukonetta, vaan vaatteet pesetetään maissa. Sen sijaan on suihku ja jopa puulämmitteinen sauna, jossa kylvetään lähes päivittäin. Vettä kuljetetaan mukana säiliössä ja puhdistetaan jonkin verran merivedestä.

– Suihkussa käymistä on rajoitettu yhteen kertaan päivässä. Herätyksiä on päivässä kaksi, ja jotkut ovat kotona tottuneet käymään suihkussa aina, kun heräävät, Jaakola naurahtaa.

Sähköä saa käyttää vapaasti, ja kaikki keittiökoneet toimivat sähköllä. Laivalla on kokki, joka vastaa neljän aterian laittamisesta päivässä ja tiskeistä.

Ruoat syödään syviltä posliinilautasilta tavallisilla ruokailuvälineillä. Päällepäin keittiö näyttää siltä, että se voisi kuulua vaikkapa loma-asuntoon.

– Koneille on kiinnitykset, jotta ne pysyvät paikoillaan, ja kattiloita köytetään lieteen tervanarulla. Kokatessa täytyy ottaa huomioon keinuminen ja se, millaista ruokaa voi tehdä. Tiskikone ei kovalla keinutuksella pelaa täysillä, kokki Mari Törmä kertoo.

Siivoamiseen osallistuu kukin vuorollaan. Kerran päivässä järjestetään kunnon siivous. Silloin pestään kaikki ovenkahvoista lattioihin.

– Kun on pieni tila, paljon ihmisiä ja vielä lämmintä ja kosteaa, siivoaminen on tärkeää. Täytyy olla tosi huolellinen, Jaakola toteaa.

– Irtotavara pakataan viimeistään silloin, kun on ensimmäisen kerran heilahdettu. Kaiken pitää olla kiinni jossain.

Myös itse laivasta täytyy huolehtia. Helteillä kantta huuhdotaan puolen tunnin välein, jotta kansi ei kuivuisi ja saumat alkaisi vuotaa.

Merillä seitsemän viikkoa

Miehistöllä on myös siviilityönsä, mutta lähes kaikki vapaa-aika menee merillä. Sivutyöstä Jaakolan ei tarvitse kotona riidellä, koska vaimokin on tottunut laivaelämään. Pariskunta on tavannut toisensa Valborgilla. Talvet Jaakkola työskentelee asiantuntijatehtävissä puku päällä.

Miehistöllä on oma hyttinsä, pienehkön makuuhuoneen kokoinen tila, jossa kuorsaa seitsemän miestä kerrossängyissä. Jaakolan vaimolla on oma koppinsa, jonka oven saa kiinni.

Mitä kaipaat maista?

– Ei tuohon voi sanoa, ettei yhtään mitään, mutta pitkälti juuri niin, Jaakola nauraa.

– Joskus tuntuu ihan hyvältä idealta se, että saa olla hetken omissa oloissaan.

Tällaista on elämä Sirkus Finlandian sirkuskodeissa

Suomalainen Tiina ja tanskalainen Lasse tapasivat toisensa sirkuksessa. Suomalais-tanskalainen sirkusperhe viihdyttää katsojia pelleshow’llaan. Perheenisä Lasse on kulkenut sirkuksen matkassa jo lähes 30 vuotta. Tien päällä hän tapasi myös suomalaisen Tiina-vaimonsa, jolla on neljännes vuosisataa sirkuselämää takanaan. Nelihenkisessä perheessä on oltava riittävän suuri keittiö. Kahvikone on kiertueella erityisen suuressa käytössä.

– Tämä on entinen hammaslääkärivaunu. Vastaanottotiski sijaitsi nykyisessä keittiössämme. Kylpyhuone oli röntgenhuone, sillä seinistä paljastui tinaa ennen remonttiamme, Tiina kertoo.

Suomalaisuus näkyy vaunun sisustuksessa: Tiina suosii kotimaisia materiaaleja

Vaunun sisäpinnat ovat ruusupuuta. Kattoikkunat tuovat avaruutta ja valoa vaunuun. Vuonna 1973 valmistuneeseen vaunuun on myöhemmin rakennettu suomalaiset Termos-ikkunat. Sohvat on puolestaan valmistettu mittatilaustyönä Pohjanmaalla. Keittiön peilit ovat tanskalaisvalmisteisia.

– Olen hieman isänmaallinen, sillä kiertuekodistamme löytyy Pentikiä, Iittalaa ja Finlaysonia, Tiina naurahtaa.

Koti kulkee aina mukana – Ratin takana on Tiina-äiti

– Kerran ajoin kiemurtelevaa tietää alas. Yhtäkkiä kauhukseni muistin, että täysi kahvikuppi oli jäänyt keittiönpöydälle, rekan rattia pyörittävä Tiina kertaa. – Kun pääsimme perille, tilkkaakaan sumpista ei ollut läikkynyt. Sirkuksessa sanotaan, että se on hyvän kuskin merkki.

Sirkus Finlandia on sähkön ja jätehuollon suhteen omavarainen. Ainoastaan vesi hankitaan kultakin kiertuepaikkakunnalta. Myös kaksi saunaa kulkevat mukana.

Yhteen hiileen puhaltamista

– Meillä on hyvä henkilökunta sillä sirkuksessa kaikki puhaltavat yhteen hiileen, kertoo sirkusemäntä Leena Jurvakainen. Vakituiseen kalustoomme kuuluu parikymmentä ihmistä. Yhteishenkemme on mainio, Leena kehaisee.

Kiertueen päätyttyä Leena perheineen vetäytyy talvikotiinsa Pohjaan. Leenan mies on sirkuksen perustanut Carl-Gustaf Jernström. Pariskunnan neljästä lapsesta kaksi kiertää sirkuksen mukana, ja perheen kuopus Carl-Johan toimii isänsä jalanjäljissä Finlandian nykyisenä sirkustirehtöörinä.

Tämä talo valmistui Montreuxin kaupunkiin vuonna 1911 rautatietyöläisten asuintaloksi. Työläiset rakensivat rautatietä, joka kulkee Mounreuxin ja Rochers-de-Naxe välissä. Talo pystytettiin isoista kivilohkareista, jotka saatiin rautatietä varten tehdyistä kallioleikkauksista.

Talo, jonka ympärillä kulkevat viihtyisät terassit, sijoittuu mäen rinteeseen ja rakennuksesta aukeavat henkeäsalpaavat näkymät Geneva-järvelle, Alpeille ja Rivieralle.

 

Talon edellinen vuokralainen ja nykyinen omistaja arkkitehti Ralph Germann teki rakennusta nykyaikaistaessaan monia muutoksia.

 

Talon ympäri kulkeva puinen terassipinta on samassa tasossa korkeammalle mäkeen vievän betonisen kävelytien kanssa.

 

Ainoana alkuperäisenä elementtinä talon sisätiloihin on jätetty kiviportaat, joissa on pähkinäpuinen ja takorautainen kaide. Talon kerroksia tyylillisesti yhdistää neliöreikäinen betonielementti.

 

Se toimii samalla tilassa ääni- ja lämpöeristeenä. Arkkitehdin mukaan kyseinen ratkaisu osoittautui yllättävän toimivaksi – lämpö, melu ja valo kulkevat ohi ja perheenjäsenet voivat viestitellä keskenään kerroksesta toiseen.

 

Ensimmäinen kerros on avonaista tilaa, josta löytyy keittiö ja olohuone.

 

Lattia on lehtikuusta, takka betonia ja seinäpinnat kalkittu.

 

Arkkitehti arvostaa tyhjää tilaa ja sitä, että huonekalut ovat kuin osa arkkitehtuuria.

 

Keittiön työtaso on valmistettu betonista.

 

Keittiötason päälle voi asettaa kätevät leikkuulaudat, joiden etuosa estää niitä liukumasta.

 

Keittiön ahtaat ikkunat edustavat talon alkuperäisiä. Vintagehenkinen ruokailuryhmä nousee pelkistetyssä tilassa kauniisti esille.

 

Talon alimmaisesta kerroksesta on liukuovien kautta suora yhteys terasseille ja puutarhaan.

 

Liukuovet uppoutuvat kätevästi seinien sisään.

 

Vanhempien makuuhuone sijoittuu strategisesti talon keskimmäiseen kerrokseen ja ylimmäinen katon alle jäävä tila on lasten käytössä.

 

Ns. vanhempien kerros on avointa tilaa. Neliötä on 80. 

 

Ikkunarivin alla kulkee betoninen hylly.

 

Kevyt puuseinä erottaa symbolisesti ammeen makuutilasta. 

 

Ammeen läheisestä ikkunasta avautuu näkymä Geneve-järvelle ja Alpeille.

 

Tilan tunnelma on rauhallinen, lämmin ja japanilaishenkinen.

 

Avonaisessa tilassa sijaitsevan ammeen lisäksi löytyy vanhempien kerroksesta myös perinteiset suihkutilat.

 

Tämä ovi vie lastenhuoneeseen, joka sijoittuu talon ylimmäiseen, katon alle jäävään kerrokseen.

 

 

Arkkitehtuuri, sisustus- ja kalustesuunnittelu: Ralph Germann architectes

 

Japanilainen arkkitehtitoimisto Tenhachi teki remontointiprojektin Japanissa Sendaissa sijaitsevaan 55 neliöiseen asuntoon. Arkkitehteinä toimivat Tomoko Sasaki ja Kei Sato. Asunto sijaitsee puurunkoisen, vuonna 1983 rakennetun omakotitalon ensimmäisessä kerroksessa. Asunto on suunniteltu kahdelle hengelle.

Asunnossa on avoin pohjaratkaisu ja kaksi huonetta. Lattiamateriaalina on öljytty tammi.

Keittiö jää olo- ja makuutilan keskelle. Kokonaisuutta korostaa ratkaisu, jossa ruokapöytä on lattian kanssa samasta materiaalista.

Ruokapöydän alle jää kätevää hyllypintaa.

Oleskelutila on kalustamaton galleriamainen tila, jonka lattia muodostuu tatamista.

Tatami on asunnon muun lattian kanssa samassa tasossa. Se, ettei lattialistoja ole käytetty, korostaa tilan minimalistisuutta.

Oleskelutilan puuverhoilulla katettuihin ikkunasyvennyksiin on kiinnitetty riippuhyllyt, jossa on esillä keramiikkaa.

Tämä luo tilaan kivaa galleriamaista tunnelmaa.

Hyllyt kiinnittyvät toisiinsa ohuella vaijerilla.

Oleskelutilan korkeimman ikkunapinnan voi halutessa peittää shōjillä – perinteisillä japanilaisilla liukuovilla, jotka koostuvat puukehyksestä ja läpikuultavasta paperista.

Sōhjit kulkevat pitkin lattiaa lähes huomaamattomissa syvennyksissä.

Tatamitilaan luo lämmintä tunnelmaa puinen katto, jossa rakenteet on näkyvillä.

Makuuhuone jää toiselle puolelle keittiötä ja on suorassa yhteydessä kylpyhuoneen kanssa. Kiva ratkaisu on makuuhuoneen puiseen seinään syvennetty avonainen kaappi.

Makuuhuoneen ja keittiön välisen oviaukon voi halutessaan peittää verholla.

Makuuhuoneen seinät ja katto on japanilaista seetripuuta.

Kylpyhuone on muun asunnon tavalla pelkistetty ja minimalistinen, jossa yhdistyy valkoinen maalattu pinta lämpimän puun kanssa.

 

Arkkitehtitoimisto: Tenhachi

 

 

 

 

 

Ruotsalaisen arkkitehdin Karin Matzin suunnittelema 36-neliöinen asunto Tukholmassa Heleneborgskatanilla jakaa mielipiteitä – joitakin sen boheemimainen “hengittävä“ ilme viehättää ja jotkut saattavat kokea sen keskeneräiseksi tai huonokuntoiseksi. Kohteen nimi on HB6B – one home.

Luokitus “huonokuntoinen“ ei pidä kyseisen asunnon kohdalla paikkaansa -  kiinteistön kaikki tekniset funktiot ovat hyvin toimivia. Asunnon kerrostumien säilyttäminen  kiinteistöä kunnostaessa oli arkkitehdin tavoite.

 

Karin osti 36-neliöisen asunnon vuonna 2012. Kiinteistöä oli 30 vuotta käytetty huonekalujen säilytysvarastona. Edellinen omistaja oli aloittanut remontin 80-luvulla, mutta menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen ja siitä asti asunnon ilme oli säilynyt muuttumattomana.

 

Aika oli asunnossa pysähtynyt: tapetti oli poistettu seinistä osittain, keittiön paikan tunnisti seinästä ulos törröttävästä hanasta, kylpyhuoneessa asuivat rotat ja kiinteistössä ei ollut sähköä. 

 

Tukholman kaltaisessa kaupungissa, jossa on valtava asuntopula ja kiinteistöjen neliöhinnat nousevat joka minuutti, oli sellaisen asunnon olemassaolo arkkitehdin mukaan hämmästyttävää. Karin halusi säilyttää sen kerrostumia. Nykyinen asunto kertoo edellisten aikakausien tarinoita luodessaan samalla uutta tarinaa. 

 

Arkkitehdin tavoite oli tehdä kiinteistöstä tilava, valoisa ja helposti muunneltava, jossa olisi walk in -vaatekaappi, arkielämässä tarvittavat laitteet, avara suihkuhuone ja se kaikki toteutettavissa kohtuullisella hinnalla. 

 

Karin jakoi 36 neliöisen asunnon kahteen – yhden osan muodostaa keittiö, makuu-, vaate- ja säilytystila, joka on viimeistelty valkoiseksi heijastaakseen valoa tilassa. 

 

Asunnon toinen puoli on kalustettu irtokalustein

 

ja viimeistely säilynyt vuosikymmenien takaisena. 

 

Keittiö on koottu Ikean moduleista. 

 

Keittiön ja makuuparven välissä on lasiseinä. 

 

Makuuparven alle jää walk in-vaatekaappi. 

 

Sohvasta vasemmalle jää oleskelutilan ja kylpyhuoneen välinen kiva sisäikkuna. 

 

Näkymä sisäikkunasta olohuoneeseen päin. 

 

Näkymä kylpyhuoneesta eteiseen. 

 

Eteisen kukkakuvioinen tapetti kertoo tarinoita asunnon edellisistä aikakausista. 

 

Ulko-ovesta sisään tultaessa oikealle jää kylpyhuoneen korkkipintainen ovi, joka toimii samalla korttien ja viestien kiinnitystauluna. 

 

Kyseisen oven kylpyhuoneen puoli on peiliä ja ovea avattaessa aukeaa kätevä säilytystila. 

 

 

 

Espanjalainen arkkitehtitoimisto Ábaton suunnitteli hylätystä hevostallista kauniin kodin. Hevostalli sijaitsee Espanjassa Cáceresen maakunnassa Extremaduran itsehallintoalueen pohjoisosassa.

Ennen tehtävänantoa hylätty hevostalli näytti tällaiselta.

 

Kiinteistö sijaitsee korkealla vuoristossa kaukana vesi- ja sähköverkosta.

 

Vanha hevostalli oli niin huonossa kunnossa, että sen tilalle päätettiin tehdä kokonaan uusi rakennus.

 

Uuden rakennuksen ulkonäon lähtökohdaksi otettiin vanha hevostalli.

 

Uusi talo seuraa vanhan rakennuksen sijaintia, mittasuhteita ja materiaaleja kunnioittaen ympäristöä. Sillä on viehättävä vanhan talon mureneva ilme. Muurit ovat tehty uusiokäytössä olevista kivistä ja sementistä.

 

Ábaton lisäsi rakennukseen vesivoiman ja aurinkokennot sähköenergian tuottamiseksi. Kyseisiä ratkaisuja suosii myös talon alkuperäinen sijainti lounaaseen päin, mikä mahdollistaa talon lämmittämisen aurinkoenergialla koko talven ajan.

 

Rakennuksen katto suojaa kesäisin tiloja auringon lämmöltä joten sisätiloissa on mukavan viileää.

 

Isot puiset ikkunaluukut suljetaan yöksi hyödyntämään päivällä kerättyä aurinkoenergiaa.

 

Vaikkakin talo on kaukana keskustan vesiverkosta, sijoittuu se täydellisesti kahden ympäri vuoden virtaavan virran väliin. Kyseinen vesi on puhdasta ja sitä voi käyttää juomavetenä sekä kylpemiseen. Talon edessä oleva allas kerää kasteluvettä.

 

Sisätiloissa näkyy luonto ja luonnonmateriaalit lähes joka huoneessa.

 

Kivielementti ja sohvapöytä ovat indonesialaista alkuperää muodostaen kivan kokonaisuuden 50-luvun modernien nojatuolien kanssa. Air100-sohva on Sancal nimiseltä valmistajalta.

 

Oleskelutilan keskeinen elementti on moderni takka. Mustaksi maalatut metallipilarit muodostavat kivan kontrastin vaalean katon ja kalkkikivilattian kanssa.

 

Keittiösaareke jatkuu sujuvasti pitkäksi ruokapöydäksi. Kevytrunkoiset Miura-jakkarat ovat Konstantin Grcicin suunnittelemia, valmistaja Plank.

 

Keittiö, olo-ja ruokailuhuone muodostavat yhtenäisen avoimen tilan. Ruokapöydän tuolit edustavat designklassikkoja – Hans J. Wegnerin 50-luvulla suunnittelemia CH24/Whisbone Chair tuoleja, valmistaja Carl Hansen & Son.

 

Kylpyhuoneessa on upea luonnonkivinen pesuallas.

 

Rakennuksessa on yhteensä kolme makuuhuonetta, joista yksi on perheen lasten. 

 

 

Arkkitehtuuri ja rakennus: ÁBATON, www.abaton.es

Sisustussuunnittelu: ÁBATON ja BATAVIA, www.batavia.es