Helsingin Haagassa 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa on talon henkeä kunnioittaen remontoitu nykyaikainen koti. Eteisen seiniä kaatamalla saatiin valoisa ja avara koti. Katso täältä kuinka remontti edistyi ja millainen lopputulos on.

Ennen remonttia asunnossa oli suurikokoinen eteinen, joka oli jaettu seinällä muusta asunnosta. Makuuhuoneeseen kuljettiin tällöin eteisen kautta.

 

Makuu-/olohuoneen seinää siirrettiin ja oviaukosta tehtiin suurempi tilalle tulevaa pariovea varten.  Poistetun seinän kohdalta mosaiikkilattia paikattiin yhtenäiseksi.

 

Tästä voi nähdä mistä kohtaa seinää purettiin ja samalla huomaa kuinka tila muuttui ja avartui, kun seinät ovat poissa.

 

Vanha mosaiikkikuvioinen massiivipuulattia hiottiin ja öljyttiin valkokuultoiseksi. Tämän ansiosta paikatut kohdatkaan eivät osu silmään.

 

Eteiseen rakennettiin lyhyt seinänpätkä, johon saa kätevästi asennettua naulakon.

 

Ja tältä asunto näyttää nyt remontin jälkeen. Ulko-ovelle asti tulvii luonnonvaloa, kun vanha  sokkeloinen eteinen on purettu pois tieltä. Jalkineet ja naulakossa roikkuvat takit jäävät hyvin piiloon seinän taakse olohuoneesta katsoessa. Hauska mustavalkoinen geometrinen matto tuo särmää vaaleaan tilaan.

 

Olohuoneesta tuli hyvin avara ja sinne mahtuu kunnolla massiivinenkin ruokapöytä. Seinät on maalattu kauniilla vaaleanharmaalla sävyllä, joka saa kalusteet erottumaan hyvin. Ruokapöydän yllä on tehdastyylinen valaisin ja pöydän seuraksi on valittu kauniit ja ilmavan näköiset Hayn Hee-tuolit. Muhkea sohva näyttää kotoisalta useiden koristetyynyjen avulla ja sen takana kulkee hylly, johon on aseteltu kauniisti esille lehtiä ja erilaisia koriste-esineitä. Sohvapöydän yläpuolella roikkuu tyylikäs Pilke-valaisin.

 

Makuuhuoneen oviksi asennettiin ihastuttavat pariovet, jotka ovat kevyen oloiset lasien ansiosta. Eteisen seinälle valittiin tyylikäs tapetti, jossa on haaleaa kuviota.

 

Hiekan väriset tapetit luovat lämpimän tunnelman makuuhuoneeseen ja pehmeyttä tuo verhot, joiden taakse vaatekaapit jäävät piiloon. String-hyllylle on laitettu kirjat esille huolettomasti pinoten.

 

Keittiö on valkoinen ja tyylillä remontoitu. Kaapit ovat modernit korkeakiiltoiset, joihin puutasot tuovat pehmeyttä.

 

Pohjapiirros kuvastaa asuntoa remontin jälkeen.

 

Asunto löytyy myynnissä täällä.

 

Sysmäläisperhe remontoi Pikku Kakkosen Ransun entisen nukketalon kodikseen, tamperelaisperheen kodissa oli ennen yleinen sauna, pesula ja neuvola.

Huono hygienia. Se on syy, miksi Veijo ja Paula Fiskaalin koti alun perin rakennettiin.

Elettiin 1950-lukua, ja Tampereen Lamminpäässä vain harvalla oli kunnon pesutilat. Ihmiset ja vaatteet olivat likaisia, taudit levisivät.

Piti rakentaa yleinen sauna ja pesula. Samaan rakennukseen tehtiin myös neuvola.

Nyt neuvolan odotushuone on Fiskaalin nelihenkisen perheen olohuone. Vastaanottohuoneessa on vanhempien makuuhuone.

Pesulasta Fiskaalit poistivat padan, pyykkikoneet ja massiiviset, betoniset pesualtaat. Tilalle tehtiin erillinen kaksio, jossa asuu nyt vuokralainen.

Sauna on tarkoitus remontoida vanhaan kukoistukseensa, vaikka se jääkin yksityiskäyttöön. Kiuas on valtava: se läpäisee kaksi kerrosta. Kiuas lämmitetään pohjakerroksessa. Saunaan mahtuu yli kymmenen ihmistä kerralla.

”Saunaa pitää lämmittää viisi tuntia. Löylyt ovat varmasti hyvät”, uskoo Veijo Fiskaali.

HS Koti pyysi lukijoita kertomaan kodeistaan, jotka ovat olleet aiemmin julkisessa käytössä. Etenkin moni entisessä kaupassa asuva ilmoittautui. Koteja oli myös muun muassa vanhassa leipomossa ja terveystalossa.

Julkisiin rakennuksiin liittyy tarinoita, tietävät Fiskaalit.

”Moni ohikulkija on kertonut käyneensä täällä neuvolassa”, Paula Fiskaali sanoo.

”Olisi kiva kuulla myös saunaan ja pesulaan liittyviä muistoja.”

Veijo ja Paula Fiskaalin olohuoneessa oli aiemmin neuvolan odotushuone.
Veijo ja Paula Fiskaalin olohuoneessa oli aiemmin neuvolan odotushuone.

Sen Fiskaalit ovat kuulleet, että kerran saunanlämmittäjä sai koko tienoon savun peittoon. Syynä oli se, että hän sytytti kiuasta märillä puilla ja tuikkasi vielä öljyä perään.

Fiskaalien talo on rakennettu vuonna 1954. Se oli Lamminpään ensimmäinen viemäröity rakennus.

Funktionalismia ja uusklassismia edustavan rakennuksen suunnitteli Jaakko Ilveskoski, jonka käsialaa näkyy muuallakin Tampereella.

Viimeinenkin julkinen toiminta päättyi talossa 1990-luvulla. Sen jälkeen kaupunki teki taloon kaksi vuokra-asuntoa.

Rakennus aiottiin jo purkaa, mutta Museovirasto päätti suojella sen. Myynti-ilmoituksessa kohdetta kutsuttiin purkukuntoiseksi.

Vähän pahalta näyttikin, kun Veijo Fiskaali kävi tutustumassa taloon ensimmäisen kerran.

”Täällä ei ollut sähköjä, ja paikkoja piti tutkia taskulampun valossa. Näin kuitenkin heti, että talossa oli pelkkää likaa ja huonot pinnat. Runko sen sijaan oli hyvä.”

Talossa on tiilirunko. Tiilet on lyöty käsin.

”Tämä on tehty aikoinaan kovalla rahalla.”

Kaupat tehtiin joulukuussa 2012. Suurina remontteina on vaihdettu putket ja lämmityslaite. Nyt talo lämpiää maalämmöllä, puilla, öljyllä ja tarvittaessa sähköllä.

Seuraavaksi on tarkoitus korjata julkisivua. Myös kattoremontti odottaa.

Rakennuksessa on 360 neliötä. Fiskaaleja ei ostovaiheessa mietityttänyt, onko se liikaa yhdelle perheelle.

”Tiesimme heti, että tähän tehdään kaksi vuokra-asuntoa. Lisäksi yksi huone on kesäisin Airbnb-käytössä”, Veijo Fiskaali sanoo.

Arkkitehti Jaakko Ilveskoski suunnitteli neuvolan ovelle liuskekivipylväät.
Arkkitehti Jaakko Ilveskoski suunnitteli neuvolan ovelle liuskekivipylväät.

Toinen vuokrakaksio on vanhassa saunanlämmittäjän asunnossa. Lomalaisille vuokrattavassa Airbnb-huoneessa taas kuivattiin pesulan aikaan pyykkiä.

Kellarikerroksen erikoisuuksiin kuuluu lämmityshuone, jossa on muhkea puulämmitin ja 4000 litran lämminvesivaraaja. Niitä ei ole kokeiltu. Jos kuitenkin joskus huvittaa kokeilla, seinällä on vanha kyltti, jossa on käyttöohjeet.

Talon historiasta muistuttaa sekin, että yhden ulko-oven päällä on hento teksti: sauna.

Takapihalla ammottaa syvä monttu, jossa on betonikatos. Veijo Fiskaali veikkailee, mikä tuo monttu on ollut.

”Sen on pakko olla saunan vanha tuhkasäiliö.”

Viola ja Alvar Fiskaali huoneessa, jossa aiemmin oli neuvolan vastaanotto.
Viola ja Alvar Fiskaali huoneessa, jossa aiemmin oli neuvolan vastaanotto.

Vanha kuva sen kertoo: Piia Virtasen koti oli ennen osuuskauppa, jossa oli suuret näyteikkunat. Pääoven lähellä oli kylttejä, joista yhdessä lukee selvästi Koff.

Virtanen asuu miehensä Jussi Korhosen ja tyttärensä Elsan kanssa Sysmän Onkiniemessä. Hän ei ole kylästä kotoisin, eikä ole asioinut kaupassa.

”Olen kuullut, että aika pieni kauppa se oli. Meidän makuuhuoneemme on nyt kauppatilan paikalla.”

Talo rakennettiin vuonna 1929. Kauppa lopetti toimintansa ilmeisesti 1970-luvun alussa. Sen jälkeen taloon muutti nukketaiteilija Eevaliisa Holma-Kinnunen, joka perusti siihen nukketeatterin.

Holma-Kinnunen on tehnyt muun muassa Pikku Kakkosesta tutun Ransu-koiran. Rakennusta voikin pitää Ransun synnyinkotina.

Piia Virtanen sisustaa kotiaan nukketaiteilija Eevaliisa Holma-Kinnusen tekemillä nukeilla.
Piia Virtanen sisustaa kotiaan nukketaiteilija Eevaliisa Holma-Kinnusen tekemillä nukeilla.

Kun talo oli aikoinaan kauppa, sinne sai tilata sellaistakin tavaraa, jota ei ollut myynnissä. Virtanen on löytänyt piharakennuksesta vanhoja tilauskirjoja.

”Tänne on voinut tilata vaikka traktorin.”

Kaupan ajasta muistuttavat myös vanhat peltikyltit, joita on putkahdellut esiin.

”Syreenin alta löytyi Hankkija-kyltti.”

Pihalta on löytynyt runsaasti vanhoja korkinrepäisynauhoja, joita ennen oli juomapulloissa.

”Valitettavasti on myös ollut paljon lasinsiruja. On kai lyöty limsapulloja kiveen, kun ne on juotu pihassa.”

Rakennuksessa on 280 neliötä. Virtanen epäilee, että kauppias asui aikoinaan talossa: kaupan käytössä kun oli vain yksi huone.

”Täällä on ilmeisesti ollut joskus myös posti.”

Näyteikkunat oli poistettu, kun perhe muutti taloon. Piharakennuksesta löytyivät kuitenkin karmit, jotka saattoivat hyvinkin olla näyteikkunoissa.

Elsa Korhonen (tuolissa) ja Piia Virtanen asuvat Sysmän Onkiniemessä vanhassa kaupassa. Rakennuksessa toimi myöhemmin nukketeatteri.
Elsa Korhonen (tuolissa) ja Piia Virtanen asuvat Sysmän Onkiniemessä vanhassa kaupassa. Rakennuksessa toimi myöhemmin nukketeatteri.

Nukketeatteri toimi talossa 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin. Sen jälkeen se muutti naapuriin, mutta Eevaliisa Holma-Kinnunen jäi edelleen taloon asumaan. Hän kuoli vuonna 2014.

Rakennus oli ollut puoli vuotta tyhjillään, kun Virtanen ja Korhonen ostivat sen. Talo oli remontoitu 1970-luvun tyyliin. Pariskunta näki sen mahdollisuudet.

”Pönttöuunit oli säilytetty. Muovin alta löytyi lankkulattia.”

Teatteriajasta jäi muistuttamaan nukketeatterin vanha näyttämö. Se tarkoittaa seinässä olevaa aukkoa, jonka takana olevassa tilassa nukkejen liikuttelijat työskentelivät.

Viime kesänä Virtanen sai mieluisan tarjouksen.

”Holma-Kinnusen poika kysyi, haluaisinko Eevaliisan tekemiä nukkeja taloon. Se oli suuri kunnia.”

Virtanen käyttää nukkeja vaihtelevasti sisustuksessa.

”Niitä istuu milloin minkäkin kaapin päällä. Tällä hetkellä Uuno Turhapuro -nukke päivystää vessassa. Johannes Virolaista esittävä nukke on huoneessa, jota kutsumme kirjailijan huoneeksi. Meillä on myös näköisnukke Ransusta.”

Kyläläiset muistavat talon etenkin nukketeatterin ajalta. Ohi kulkee paljon mökkiläisiä.

”Moni on pysähtynyt ja kiitellyt, kun olemme laittaneet paikkoja kuntoon.”

Vanhan kuvan Virtasen tuttava löysi Sysmän S-marketin taukotilasta.

”Siellä on kuvia vanhoista kyläkaupoista. Oli ihanaa nähdä, miltä tämä on näyttänyt.”

Kuvasta näkee, että kauppaan vievät portaat ovat edelleen paikoillaan.

”Ja saavat kyllä pysyäkin.”

Myynnissä olevia Sysmän kohteita Oikotie Asunnoissa.

Myynnissä olevia Tampereen kohteita Oikotie Asunnoissa.

Autotalliin kertyy rakennusaikana uskomattoman paljon tavaraa. Rakennusvaiheen jälkeen on aika raivata autotalli roskista ja rakennuspölystä. Kunnon siivous ja kun energiaa löytyy uusien urakoiden tekemiseen niin autotallin voi laittaa mieleiseksi.

Isännän haaveena oli tehdä autotalliin oma harrastus- ja nikkarointipaikka, jossa viihtyy. Näin ollen autotallikin sai pinnakseen Koskisen vaneria. Ja kattoon upotetut led-valaisimet ovat samanlaisia kuin sisätiloissa.

Appiukko kuskasi oman autotallin kätköistä vanhat laboratorion kaapistot ja pöytälevyksi asennettiin Kvikin keittiötilauksesta ylimääräiseksi jäänyt levy.

Varaston seinille asennettiin vielä avohyllyjä, joten nyt on omat hyllyt jokaiselle nippelille ja nappelille; vasaroille, työkoneille sekä suksille ja monoille.

Loppusilauksena vaneriseinän koristeeksi löytyi vielä Jukka Hakasen suunnittelema uniikki lintuaiheinen tarra.

Nyt kelpaa isännän väsätä kukkalaatikoita ensi kesää varten. Terassin teosta jäi yli lehtikuusilautoja ja niistä voi tehdä jos jonkinlaista lokerikkoa pihaa koristamaan.

 

Jos haluat vanhan takan tilalle modernin tulisijan, toimi pian, että ehdit vertailla tarjontaa, tilata sopivan mallin ja saada sen asennettuna ennen ensi talvea.

Iso rautakauppa mainostaa somaa takkaa, vain 999 euroa. Sellainenhan olisi kiva meillekin!

Heräteostos ei ole paras tapa hankkia takkaa, vaikka halpa hinta ja nätti ulkonäkö saa helposti pään pyörälle.

Ennen kuin tuli loimuaa tonnin kevyttakassa, rahaa on palanut todennäköisesti ainakin kolme tonnia, kertoo neuvontainsinööri Jouko Lommi Pientalorakentamisen kehittämiskeskuksesta (Prkk).

Ai miten niin?

Alkuvalmistelut

ENSIN pitää selvittää, että uusi takka ja vanha hormi sopivat yhteen. Hormin pitää kestää tulisijan savukaasut. Takkavalmistaja ilmoittaa yleensä, millaisen kuumuudenkestävyyden tulisija vaatii piipulle.

Myös hormin kunto pitää tutkia, etenkin jos sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Sen voi tehdä nuohooja, muurari tai joku muu kunnan paloviranomaisen valtuuttama tarkastaja.

Samalla voi tarkistaa, tuleeko tarpeeksi palamisilmaa. Vanhoissa taloissa seinärakenteet yleensä vuotavat sen verran, että ilmaa tulee riittävästi. Uudemmissa taloissa paloilmaa saadaan korvausilmaventtiileistä. Jos huoneistossa on ilmanvaihtojärjestelmän aiheuttama alipaine, piippu voi vetää huonosti.

Jos muurattu tiilipiippu ei ole priimakunnossa, sen voi korjata esimerkiksi pinnoittamalla, uudella sisäpiipulla tai vaihtamalla kokonaan uuteen. Harkkopiiput kestävät korkeampia lämpötiloja kuin teräshormit ja ovat siten paloturvallisempia.

Ammattilaisen täytyy myös tarkistaa, kantaako lattia tai välipohja uuden tulisijan vai pitääkö sitä vahvistaa.

Lupa-asiat

TULISIJAN vaihto voi vaatia rakennusluvan, toimenpideilmoituksen tai tulisijaluvan. Määräykset vaihtelevat paikkakunnittain, ja siksi kannattaakin ottaa yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan.

Esimerkiksi Helsingissä lupaa ei tarvita, jos uusi takka asennetaan vanhan tilalle saman paikkaan ja hormiin. Espoossa luvan vaatiminen on tapauskohtaista.

Lupaa hakiessa pitää selvittää myös, että suojaetäisyydet tulisijasta palaviin materiaaleihin ovat riittävän suuret.

Vanhan takan purku

VANHA takka pitää myös purkaa. Jos on kätevä ja haluaa säästää, sen voi tehdä itse. Tila on suojattava.

Purkujätteen kuljetus ulos on likaista ja raskasta. Jäte on kuljetettava peräkäryllä rakennusjäteasemalle.

Purkutyön voi myös teettää ammattilaisella. Hänellä on siihen yleensä tarpeeksi tehokkaat työkalut. Pölynpoistokin onnistuu, kun tila alipaineistetaan.

Takkatyypin valinta

MARKKINOILLA on paljon erinäköisiä takkoja, mutta valinta voi mennä pieleen, jos tuijottaa pelkkää ulkonäköä tai hintaa. Kevytrakenteinen designtakka näyttää hienolta ja pikkukamina lasiluukkuineen tuo tunnelmaa. Mutta lämmittävätkö ne?

AMMATTITAITOINEN myyjä osaa esittää oikeat kysymykset. Jos myyjä on hiljaista sorttia, hänelle kannattaa kertoa muutamat perusasiat, jotta saa apua valintaan.

Tuleeko takka rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi, lisälämmönlähteeksi vai luomaan tunnelmaa? Käytetäänkö sitä jatkuvasti vai satunnaisesti?

Minkäkokoista tilaa lämmitetään? Halutaanko lämpöä pian vai pitkään vai sekä että? Millainen vanha tulisija on?

Neuvontainsinööri Jouko Lommi kertoo muutaman esimerkin:

”Perinteinen varaava tiilitulisija sopii parhaiten jatkuvasti käytössä olevaan taloon lisälämmönlähteeksi. Tulisija voi painaa 2 000–4 000 kiloa, ja kun sen lämmittää kerran vuorokaudessa, saa tasaisesti lämpöä.”

Jos tulisija on sen sijaan tulossa loma-asunnolle, jossa käydään keväästä syksyyn viikonloppuisin, talon saa nopeammin lämpimäksi kaminan tai kevyttakan avulla. Ne eivät ole varaavia.

Jos mökillä ollaan ympäri vuoden, varaava takka soveltuu tasaisen lämmön luovuttajaksi. Mukavuudenhaluinen voi hankkia isoon tilaan myös puuhellan tai pienen kaminan, jos haluaa pikalämpöä, Lommi neuvoo.

Markkinoilla on varaaviin takkoihin myös lisävarusteita, joiden avulla varaavasta tulisijakin luovuttaa lämpöä heti.

Toimitusehdot

TOIMITUSEHDOISSA mainitaan, mitä tilaajan pitää tehdä ennen takan asennusta. Omat ehtonsa on voitu kirjata myös takkaelementtien tarkistuksesta ja säilyttämisestä ennen asennusta.

Ohjeita kannattaa noudattaa, sanoo lakimies Jukka Kaakkola Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. ”Jos takka on vahingoittunut väärän säilytystavan takia ja tulisija on jo asennettu, asiaa on jälkikäteen hankala selvittää.”

Kun rekka tulee pihaan, vastaanottajan pitää tarkistaa, että lähetyksessä ei ole puutteita. Valmistaja voi edellyttää, että elementit, kivet, laatat ja luukut siirretään heti sisälle.

Jos et itse jaksa siirtää painavia elementtejä sisään, tilaa työ jo etukäteen takkatoimittajalta.

Noudata tarkasti käyttöohjeita
• Lue käyttöohjeet huolellisesti. Modernin takan käyttö poikkeaa perinteisestä.
• Takan pitää asennuksen jälkeen kuivua ennen kuin se otetaan käyttöön. Kuivumisaika kerrotaan ohjeissa ja samoin se, pitääkö pellit ja luukut jättää auki.
• Kuivatuksen jälkeen takkaa saa lämmittää varovasti pienillä puumäärillä.
• Moderneissa takoissa ei yleensäkään saa polttaa täysiä pesällisiä eikä roskia.
• Anna korvausilmaa ohjeiden mukaan avaamalla savupelti, tuhkaluukku ja sytytyspelti. Kun puut palavat hyvin, pienennä korvausilman määrää.

Tässä takkamallissa on niin sanottu tuplakierto: palokaasut kiertävät tulipesästä ensin ylös, sitten alas ja lopuksi ylös ja piipun kautta ulos.
Tässä takkamallissa on niin sanottu tuplakierto: palokaasut kiertävät tulipesästä ensin ylös, sitten alas ja lopuksi ylös ja piipun kautta ulos.

 

Lisää HS Kotiosan artikkeleita täältä.

Seinien ja kattojen vuoraaminen kipsilevyllä voi vaimentaa ääniä.

HUONOSTI äänieristetyissä kerrostaloissa naapurin äänet voivat vaivaannuttaa ja häiritä jopa yöunia.
Tyypillisiä ääniä ovat esimerkiksi askelista syntyvä töminä. Askelien äänet saattavat kulkeutua huoneistosta toiseen muun muassa välipohjan läpi tai seinärakenteita pitkin, sanoo huone- ja rakennusakustiikkaan erikoistunut vanhempi konsultti Olli Salmensaari Akukonista.

Ongelmallisia ovat varsinkin kipsikuona- eli niin sanotut kananpaskaseinät, joita on paljon 1900-luvun alun vuosikymmeninä rakennetuissa taloissa.

Huoneistojen sisällä olevia kantavia seinäpintoja voi verhoilla kevytrakenteisella seinällä. Ulkoseinien kautta kulkevien äänien vaimentaminen on vaikeaa.

VÄLIPOHJAN äänieristystä voi yrittää parantaa kipsilevykatolla. Kipsilevykaton ja välipohjan välissä oleva tila kannattaa täyttää akustisella vaimennusmateriaalilla, kuten mineraalivillalla. Tilaa ei tarvitse täyttää kokonaan, vaan kymmenenkin senttiä täytettä riittää, Salmensaari sanoo.

Myös toisesta kipsilevystä voi olla hyötyä, koska katosta tulee niin painavampi ja tiiviimpi.

”Ratkaisut eivät poista ongelmaa kokonaan, mutta ne todennäköisesti parantavat tilannetta.”

Salmensaaren mukaan kipsilevykatto täytyy ripustaa välipohjasta peltirangalla tai muuten joustavasti, jotta se ehkäisee välipohjan läpi kantautuvaa ääntä.

Jos kipsilevykatto on ripustettu esimerkiksi kevytrakenteiseen välipohjaan jäykästi puukolauksella, remontista ei välttämättä ole paljon hyötyä.

UUDISRAKENNUKSESSA kannattaa selvittää, täyttääkö talo rakentamismääräyksiä. Häiritsevien äänien taustalla voi olla rakennusvirheitä, joista rakennuttaja saattaa olla vastuussa.

Salmensaaren mukaan töminää voi kuitenkin kuulua, vaikka talo täyttäisi kaikki määräykset.

ENNEN KUIN rakenteiden äänieristystä lähtee itse parantamaan, tulee taloyhtiöltä pyytää siihen lupa. Talon rakenteiden kunnossapito kuuluu yhtiölle.

Muutenkin asiassa kannattaa olla yhteydessä hallitukseen ja selvittää ongelmaa yhdessä.

 

Lisää HS Kotiosan artikkeleita täältä.