Pauliina Väliheikin ja Teemu Nevalaisen perheessä kotitöiden tekijä määräytyy sopimuksen, ei sukupuolen mukaan.

Tässä perheessä kotitöiden tekoa ei ratkaise sukupuoli vaan sopimus. Teemu Nevalainen laittaa ruokaa ja pitää keittiön siistinä.
Tässä perheessä kotitöiden tekoa ei ratkaise sukupuoli vaan sopimus. Teemu Nevalainen laittaa ruokaa ja pitää keittiön siistinä.

Yhdeksänvuotias Ronja Väliheikki sipaisee rätillä tahrat pois eteisen peilistä. Puhdasta tulee. Ronjan töitä ovat myös pyykättyjen sukkien ripustaminen telineelle kuivumaan ja sukkien lajittelu. Hän pitää huoneensa järjestyksessä ja vetää mielellään lakanoita äitinsä Pauliina Väliheikin kanssa.

Pauliina Väliheikin ja Teemu Nevalaisen viisihenkisessä perheessä Vantaalla lapset on opetettu tekemään kotitöitä. Kun perheessä on kolme pientä lasta ja kaksi koiraa, kodin kunnossapidossa riittää puuhaa.

Pauliina Väliheikki pesee pyykit. Matias auttaa toisinaan pyykkikoneen täyttämisessä.
Pauliina Väliheikki pesee pyykit. Matias auttaa toisinaan pyykkikoneen täyttämisessä.

Helsingin Sanomat pyysi lukijoita kertomaan, miten perheissä jaetaan kotityöt. Yksi pyyntöön vastanneista pariskunnista oli Pauliina Väliheikki ja Teemu Nevalainen.

He kirjasivat, kuinka kauan kotitöihin kuluu aikaa yhden vuorokauden aikana. Yhtenä perjantaina Teemu teki kotitöitä lähes neljä tuntia ja Pauliina hieman alle kaksi tuntia.

”Yllätyin siitä, miten paljon kotitöihin menee aikaa”, kertoo Teemu Nevalainen.

Perhe rentoutuu vanhempien makuuhuonessa. Pauliina Väliheikin sylissä on Peetu ja Teemu Nevalaisen vieressä Matias.
Perhe rentoutuu vanhempien makuuhuonessa. Pauliina Väliheikin sylissä on Peetu ja Teemu Nevalaisen vieressä Matias.

Kotitöiden tekoon vaikuttaa se, että kumpikin vanhemmista käy vuorotyössä. Teemu Nevalainen työskentelee dj:nä ravintolassa ja on töiden jälkeen kotona puoli neljän jälkeen aamuyöllä. Jos Pauliina Väliheikki lähtee aamuvuoroon, he tapaavat ovella. Väliheikki työskentelee ravintolan esimiehenä lentokentällä.

Lapsista kuusivuotias Matias ja kaksivuotias Peetu menevät päiväkotiin, kun vanhemmat ovat töissä. Vanhemmilla on myös arkivapaita, ja silloin koko perhe on kotona.

Kotityöt sujuvat perheessä hyvin, koska vanhemmat ovat sopineet työnjaosta.

”Kun muutimme yhteen, mieheni osasi lämmittää valmisaterian ja tehdä jotain helppoa. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin hän kantaa päävastuun ruuanlaitosta, leipomisesta ja kaupassa käynnistä”, kiittää Pauliina Väliheikki.

Keittiössä Teemu Nevalainen lataa astioita tiskikoneeseen ja pyyhkii pöytää. Isossa perheessä tiskit pestään kaksi kertaa päivässä. Keittiön pöytää kaunistaa suklaakakku. Teemu on leiponut sen Matiaksen avustamana.

”Pidän ruuanlaitosta ja keittiössä puuhaamisesta. Näin kannan oman vastuuni perheen kotitöistä”, Nevalainen sanoo.

Teemu Nevalainen leipoi perheelleen suklaakakun.
Teemu Nevalainen leipoi perheelleen suklaakakun.

Kun lapset ovat kotona, laitetaan kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Lisäksi pöytään katetaan aamupala ja iltapala.

Pauliina Väliheikki oivalsi laulaja Samae Koskisen haastattelusta, että nykymiehellä täytyy olla oma tila, jossa hän voi tehdä omia töitään.

”Samae Koskisen ajatus pelasti minut syyllisyydeltä siitä, että minun pitäisi tehdä jotain keittiössä. Jos kokkaisin, meillä syötäisiin jauheliharuokia kolme kertaa viikossa. Teemun ruokalista on monipuolisempi.”

Kaikki perheenjäsenet voivat esittää toiveita.

Ruokalista laaditaan tarkasti, joten hävikkiä ei juuri synny. Pari kertaa viikossa perhe käy ruokakaupassa.

Lapsetkin ottavat reput mukaan kauppaan. Matias kantaa kotiin usein leipää, salaattia ja talouspaperia.

Mrrrrrr. Perheen koirat, 11-vuotias Rulla ja vuoden vanha Ruuti, kinastelevat luusta. Ne vilistävät pitkin olohuonetta ja hyppäävät sohvalle kinailemaan. Teemu Nevalainen erottaa koirat toisistaan ja rauhoittaa niitä.

”Koirat ovat parsonrusselinterrierejä. Rotua on perinteisesti käytetty metsästyksessä. Nämä leikkivät ja kinastelevat välillä, mutta se ei ole vaarallista.”

Koirista irtoaa karvoja irtoaa ja lattialle kertyy muruja ja pölyä. Olohuone ja eteinen pitää imuroida lähes joka päivä. Imurin varteen tarttuvat molemmat.

Lattia pestään pari kertaa kuukaudessa, ja sen jynssää tavallisesti Pauliina.

”Osaan sen parhaiten”, Pauliina sanoo.

Perheen äiti huolehtii myös pyykeistä. Viisihenkisessä perheessä kertyy paljon pyykkiä, ja pesukone napsautetaan päälle monta kertaa viikossa.

”Teemu ja vaatteet eivät sovi yhteen. Minä koen pyykkäyksen terapeuttisena ja rauhoittavana. On kiva nähdä, kun pyykkikorit tyhjenevät ja puhdasta syntyy.”

Aikaa kuluu myös silittämiseen. Pauliina silittää Teemun työvaatteet ja Ronjan kouluvaatteet. Hän silittää myös tyynyliinat, koska sileän tyynyliinan päälle on mukava painaa päänsä.

Matot tamppaa Teemu. Pauliinan mielestä se sopii miehelle, vaikka hän ei välitä listata erityisiä miesten ja naisten töitä.

”Vastustan roolijakoa kotitöissä. Kaikki tekevät sitä, mitä luontevasti osaavat”, Pauliina sanoo.

Teemu on samaa mieltä. ”Kotityöt jaetaan sopimalla. Kukin hoitaa tonttinsa.”

Hänen vastuullaan ovat monet teknisiä taitoja vaativat työt. Teemu tankkaa auton, tarkastaa ilmanpaineet, huoltaa polkupyörät ja päivittää tietokoneen.

”Teemu tekee myös epämiellyttävät ja haisevat kotityöt. Hän puhdistaa viemärin ja vie roskat. Minä inhoan roskien vientiä”, Pauliina sanoo.

Legot korjataan illalla säilytyssäkkiin.
Legot korjataan illalla säilytyssäkkiin.

Lapsia molemmat hoitavat yhdessä. Lelut ja tavarat pitää nostella joka ilta lattialta. Pauliina haluaa pitää kulkureitit vapaina.

Leluja ei saa olla tiellä, jos yöllä täytyy juosta lastenhuoneeseen katsomaan, että kaikki on kunnossa.

Lelujen keräämiseen osallistuvat kaikki. Kaksivuotias Peetukin nostelee legoja säkkiin, kun vanhemmat lapset näyttävät mallia.

Lapsille on opetettu, että kotitöistä ei tarvitse pitää, mutta silti ne on tehtävä.

Fakta

Vantaalaispariskunnan kotityöt päivän aikana

Teemu Nevalaisen kotityöt: 3 t 55 min

Koirien ulkoilutus, 40 minuuttia

Siivoaminen, 45 minuuttia

Ruoanlaitto ja iltapalan valmistus, 40 minuuttia

Kaupassa käynti, 45 minuuttia

Roskien vienti, 5 minuuttia

Ulkoilu koirien ja lasten kanssa, 60 minuuttia

Pauliina Väliheikin kotityöt: 1 t 50 min

Lasten aamupala valmistus ja ruoanlaitto, 30 minuuttia

Koirien ulkoilutus, 10 minuuttia

Pyykinpesu, silitys ja viikkaus, 50 minuuttia

Siivous, 20 minuuttia

Kotitöitä tehdään pari kolme tuntia päivässä

Naiset käyttävät kotitöihin vuorokaudessa kolme ja puoli tuntia, miehet tunnin vähemmän eli kaksi ja puoli tuntia, ilmenee Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta.

Ostoksiin ja asiointiin kuluu molemmilla aikaa lähes yhtä paljon, noin neljäkymmentä minuuttia vuorokaudessa.

Ruuanvalmistukseen naiset käyttävät lähes viisikymmentä minuuttia, kun miehet käyttävät siihen parikymmentä minuuttia. Pihaa ja eläimiä molemmat hoitavat lähes yhtä paljon.

Naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa tiskaukseen, vaatehuoltoon, lastenhoitoon ja siivoamiseen. Selkeästi miesten töitä ovat korjaus- ja rakennustyöt sekä lämmitys ja vesihuolto.

Ajankäyttötutkimuksia on tehty Suomessa vuodesta 1979 lähtien noin kymmenen vuoden välein. Tutkimusten mukaan ajankäytön peruspiirteet muuttuvat hitaasti. Miesten osallistuminen kotitöihin on kuitenkin lisääntynyt neljässä vuosikymmenessä.

Taloustutkimus mittasi keväällä suomalaisten asenteita kotitöihin. Sinivalkoinen jalanjälki -tutkimukseen vastanneiden mielestä suurin osa kodin askareista kuuluu miehille ja naisille.

Noin 90 prosenttia oli sitä mieltä, että kaupassa käynti, ruuanlaitto, tiskaaminen, roskien vieminen ja imurointi kuuluvat sekä miehille että naisille.

Miesten työnä pidetään viemäreiden putsaamista ja nurmikon leikkaamista. Pyykin ja lattioiden pesu ja pölyjen pyyhkiminen mielletään naisten töiksi.

Lukijat kertovat kotitöiden tekemisestä: Mies käy kaupassa ja kokkaa

”Perheessämme on viisi lasta, 2-, 4-, 6-, 7- ja 9-vuotiaat. Olemme olleet vuorotellen kotona lasten kanssa. Jaamme kotityöt niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa pyykit ja päivittäisen siivouksen.

Hommaa riittää silti molemmille. Onneksi pidämme molemmat siisteydestä. Perheessämme tuskin olisi näin monta lasta tai vanhemmat eivät olisi selvinneet näin vähillä riidoilla, jos toinen olisi siisti ja toinen boheemi.

Koko parisuhteemme ajan mieheni on käynyt ruokakaupassa ja tehnyt ruuan. Hän siivoaa myös keittiön. Menen valmiiseen pöytään. Kun olin kotona lasten kanssa, tein välillä perusruokia. Silloinkin lounaasta ja päivällisestä huolehti enimmäkseen puolisoni.

En ole koskaan ollut keittiöihminen, mutta mieheni on koulutukseltaan suurtalouskokki. Tykkäämme kutsua päivällisvieraita. Seurustelu sopii minulle mainiosta, kun joku muu kattaa ruuan pöytään.

Mieheni hoitaa autoihin ja talon huoltoon liittyvät työt. Minä huolehdin kasveista, ulkokukista ja sisustuksesta. Remontissa maalaus on minun heiniäni. Vessan ja kylpyhuoneen siivous on tasan minun hommani.”

Hannaleena Vuorinen

Kumpikin tekee sitä mitä osaa

”Olemme kuusikymppinen pariskunta, kolme lasta maailmalla. Perheessämme työt jakaantuvat miesten ja naisten töihin. Kumpikin tekee sitä, mitä osaa.

Mies on varsinainen händimän. Hän korjaa ja huoltaa kaiken talossa, myös auton ja itse tekemänsä lentokoneen. Keittiössä hän osaa keittää vain vettä ja kahvia, mutta pärjää tiskikoneen kanssa.

Teen hyvää ruokaa ja ommellakin osaan. Siivous ja pyykki ovat myös heiniäni, paitsi että miehellä on uusi aluevaltaus: suunnistamasta tultuaan hän lataa haisevat vaatteensa pyykkikoneeseen lyhytohjelmalle.

En ole koskaan vienyt autoani korjaamolle. Voin antaa miehelleni minkä tahansa esineen korjattavaksi ja saan sen ehjänä takaisin. Kun huomautan haisevasta lattiakaivosta, kohta se on puhdas.

Kun pimeänä pakkasiltana makaan sohvalla viltin alla kirjan kanssa, autotallista kömpii rasvanäppi ja sanoo, että ’selekishän sekin vika’. Kiva hänelle on tarjoilla itse tehtyä sipulipiirakkaa.”

Marjut Kataja

Siivooja auttoi kuuden lapsen uusperhettä

”Meillä kotityöt jakaantuvat mielestäni mukavasti. Olemme olleet kuuden lapsen uusioperhe. Nyt enää nuorin tytär asuu kotona. Meillä on myös kaksi isoa karvaista kissaa.

Kun jäin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, palkkasin siivoojan, joka kävi parin viikon välein. Jatkoin samaa, vaikka menin uudelleen naimisiin.

Kun lapset kasvoivat, isoimmalle lankesi väliviikon siivousvuorot pientä korvausta vastaan. Paitsi vanhimmalle tyttärelle. Nyt hänellä on mies ja kaksi poikaa, ja perheessä miespuoliset hoitavat kotityöt.

Meillä pojat ovat hoitaneet parhaiten siivouksen, kaupassa käynnin ja ruuan laiton. Se kiinnostaa heitä enemmän kuin minua. Nuorin tytär osaa kyllä laskuttaa työstä paljon paremmin kuin pojat. Vessan pesuista piti neuvotella eri hinta. Vanhin poika käy meillä pesemässä ikkunat.

Mies opiskeli avioliittomme alussa kuusi vuotta työn ohessa. Kun hän valmistui, minulta meni vuosi tajuta, että hänkin voi tehdä kotitöitä. Hän opetteli laittamaan ruokaa lukemalla Helsingin Sanomien Ruokatorstaita ja on nyt parempi kokki kuin minä.

Minä hoidan pyykit – tosin mies silittää vaatteensa. Välillä hän sanoo, että pyykkejä voisi viedä pesulaankin. Kun vanhimmat lapset täyttivät viisitoista, heiltä alettiin vaatia omien vaatteiden pesua. Nuoremmat ovat päässeet tästä luistamaan.

Kuopus oli pienenä allerginen. Silitin kaikki hänen vaatteensa, sukkahousut, sukat ja alushousutkin. Allergia helpotti, mutta silitän edelleen vaatteet.

Olen käytännöllisempi kuin insinöörimieheni ja toimin työnjohtajana. Asumme 50-luvun rintamamiestalossa ja siinä on paljon huoltamista. Laadin työlistan ja kiinnitän sen jääkaapin oveen.

Mies hoitaa likaiset työt, kuten viemärin puhdistukset. Minä korjailen tavaroita kaappeihin muiden jäljiltä ja pidän keittiön altaan ja työpöydät siistinä.”

Yhdeksänvuotias Ronja auttaa äitiään Pauliina Väliheikkiä vetämään lakanat.
Yhdeksänvuotias Ronja auttaa äitiään Pauliina Väliheikkiä vetämään lakanat.

 

Tuomi-Nikulan perhe viihtyy sodan jälkeen rakennetussa rintamamiestalossa Helsingin Pakilassa.

Rintamamiestalo on kaikille suomalaisille tuttu talotyyppi. Tuomi-Nikulat muuttivat valkoiseen taloonsa muutama vuosi sitten.
Rintamamiestalo on kaikille suomalaisille tuttu talotyyppi. Tuomi-Nikulat muuttivat valkoiseen taloonsa muutama vuosi sitten.

Helsinkiläisen Tuomas Tuomi-Nikulan isoeno osallistui jatkosodan jälkeen talonrakennuskurssille. Se kesti puoli vuotta. Kurssin jälkeen hän rakensi talon itselleen ja asettui siihen asumaan.

”Kuka nykypäivänä tekisi näin? Eikä silloin ollut nostureita tai kaivureita.”, Tuomi-Nikula sanoo.

Hän on kolmikymppinen ja asuu puolisonsa Nanna Tuomi-Nikulan sekä kahden lapsensa Taiton, 4, ja Vuokon, 2, kanssa aika lailla samanlaisessa talossa, jonka isoeno rakensi. Talo on rakennettu heti toisen maailmansodan jälkeen.

Nanna ja Tuomas Tuomi-Nikula remontoivat yläkertaan lastenhuoneen. Sylissä Taito, 4, ja Vuokko, 2.
Nanna ja Tuomas Tuomi-Nikula remontoivat yläkertaan lastenhuoneen. Sylissä Taito, 4, ja Vuokko, 2.

Tuomi-Nikulat ostivat talon Helsingin Pakilasta muutama vuosi sitten. Remontoitavaa oli paljon, mutta nyt alkaa olla valmista. Talossa on vaalean mintun väriset seinät, punainen harjakatto ja iso vihanta piha. Kadulta katsoen ikkunat saavat talon näyttämään vinosti hymyilevältä kykloopilta.

Jokainen suomalainen tunnistaa talotyypin. Se on tuttu minkä tahansa kaupungin pientaloalueelta ja kaikilla on sukulainen, joka on asunut sellaisessa.

Aluksi rintamamiestalo oli uuden elämän symboli. Jatkosodan jälkeen moni suomalainen oli vailla kotia. Valtio takasi tilat, piirustukset ja tarkoin säännellyt rakennustavarat siirtoväelle ja veteraaneille perheineen. Käytettiin kakkosnelosta, sahanpurua, nauloja, tiiltä, sementtiä ja lautaa.

Keskenään samannäköiset talot kohosivat savipellolla, koska vasta käännetyillä pihoilla ei vielä kasvanut mitään. Taloihin muutti useimmiten työläisiä.

Sadan neliön talo omine pihoineen voi tuntua suurelta työväenluokkaiselle ihmiselle, mutta todellisuudessa taloissa asui usein monta perhettä samanaikaisesti. Suurilla takapihoilla asukkaiden oli määrä kasvattaa juureksensa ja vihanneksensa aikana, jona kaikesta oli pula.

Nyt tyyppitaloalueet ovat keskiluokkaistuneet ja osa niistä on jopa suojeltu. Sellainen on esimerkiksi Helsingin Pakila, jossa puutalot seisovat kaupungin vuokratonteilla.

Pakilan Omakotitaloyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Kaskinen kotitalonsa edessä.
Pakilan Omakotitaloyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Kaskinen kotitalonsa edessä.

Pakilan Omakotitaloyhdistyksen puheenjohtajana toimii Pasi Kaskinen, joka on asunut Pakilassa perheineen kaksitoista vuotta ja remontoinut punaisen talonsa pitkälti omin käsin.

Hänen mukaansa Pakilassa arvostetaan vanhan ja vehreän säilyttämistä. Kasvillisuuden runsaus on taattu jo suunnitteluvaiheessa, kun on laadittu tarkat säännöt siitä, mitä pihalle tulee istuttaa. ”Eikä tämä asumismuoto kovin tehotonkaan ole.”

Kaskisen talon talokirjasta selviää, että parhaimmillaan saman katon alla on elänyt viisi ruokakuntaa. Siihen on myös kirjattu, mitä rakennustyöluvan saaneella on ollut lupa viedä tontilleen: 250 kiloa nauloja ja 7 500 tiiltä.

Yksinkertaisten rakenteiden ansiosta tyyppitaloa on suhteellisen helppo remontoida, Kaskinen kertoo kokemuksesta. ”Vanhoissa taloissa on toki siedettävä tiettyjä asioita. Toisaalta oikein remontoituina nämä kestävät kosteutta ja kuivuvat itsestään.”

Usein remonttiurakka tosin alkaa edellisten remontoijien virheiden korjaamisella. Kaskinen iski ensi töikseen poikki kaapelin, joka oli asennettu väärin. Tuomas Tuomi-Nikulan talossa piti korjailla väärin tuettua kantavaa seinää.

Tuomi-Nikuloiden pastellisävyisen vessan vanha peili on edellisten asukkaiden perua.
Tuomi-Nikuloiden pastellisävyisen vessan vanha peili on edellisten asukkaiden perua.

Kesti melko pitkään, ennen kuin rintamamiestaloissa alettiin nähdä arvoa. Arkkitehdit näkivät sekä maaseutu- että kaupunkiasumiseen suunnitellun talon kompromissina. Pihojen katsottiin tekevän kaupunkirakenteesta turhan väljää.

Talot sinänsä alkoivat tuntua kiihkeästi muuttuvassa yhteiskunnassa vanhanaikaisilta: moni sellainen, joka oli varttunut rintamamiestaloissa, oli aikuisiän saavuttaessaan saanut tarpeekseen taloista, joiden keittiöissä vesi saattoi olla aamuisin jäässä.

Nuoriso lähti töihin kaupunkiin ja löysi kerrostalojen mukavuudet. Tyyppitaloihin jääneet asukkaat muovasivat talojaan modernimmiksi elintasosiivin.

Pelin saattoi muuttaa Kari Hotakaisen hittiromaani Juoksuhaudantie, tai sitten Hotakainen aisti trendin, sanoo rintamamiestaloympäristöistä Helsingin yliopistossa väitöskirjansa tehnyt Kirsi Heininen-Blomstedt.

Toisaalta sukupolvi, jolla oli lämpimiä muistoja isovanhempiensa taloista, tuli vuosituhannen taitteessa asunnonostoikään. Näin talojen uutta suosiota selittää tietokirjailija Hannu Rinne. Tälle sukupolvelle tyyppitalo merkitsi palaamista juurevan elämään.

Tyyppitalojen historia alkoi jo 1930-luvulla, kun suomalaiset huippuarkkitehdit Alvar Aalto mukaan lukien suunnittelivat funktionalismin hengessä kestäväksi tarkoitettuja pientaloja työväelle. Sota katkaisi kehityksen, mutta samat ideat otettiin käyttöön jälleenrakennusaikana. Tyyppitalorakenteita vietiin sotakorvauksina Neuvostoliittoon.

Tyyppitalon idea on kestänyt sodan ja sen jälkeisen päätä huimaavan yhteiskunnan muutoksen. Pasi Kaskisella on kunnianhimoisia ajatuksia myös Pakilan talojen tulevaisuudesta.

”Olemme omakotitaloyhdistyksessä miettineet aurinkopaneelien asentamista katoille.”

Tulevaisuudessa taloista voisi tehdä energiaomavaraisia. Uusi ja 70 vuotta vanha tekniikka eläisivät rinta rinnan.

Arkkitehti Heininen-Blomstedt sanoo, että omakotitaloasuminen mahdollistaa enemmän kuin muut asumismuodot. Aurinkopaneelit voisivat sopia nykyaikaan. ”Onhan lähiruokatrendikin muodissa.”

Isolle tontille mahtuu erillinen saunarakennus. Pihasauna lämpiää Tuomi-Nikuloilla talossa olevaa saunaa useammin. Saunan edustalla Taito.
Isolle tontille mahtuu erillinen saunarakennus. Pihasauna lämpiää Tuomi-Nikuloilla talossa olevaa saunaa useammin. Saunan edustalla Taito.

Tuomi-Nikuloille tyyppitaloasuminen sopii, koska he pitävät nikkaroinnista. Pakilassa on vähän nuoria, mutta onneksi ystävätkin viihtyvät puutaloalueella.

”Heille tämä on vähän kuin kesämökillä olisi”, Nanna Tuomi-Nikula sanoo.

On kuitenkin enteitä siitä, että nuoret löytävät tyyppitalot. Facebookin Rintamamiestalo-ryhmässä tuhannet ihmiset kyselevät remonttineuvoja toisiltaan.

Tietokirjailija Hannu Rinne ja arkkitehti Kirsi Heininen-Blomstedt uskovat, että hyvin rakennetuilla ja oikein remontoiduilla rintamamiestaloilla on vielä pitkä elämä edessään. Jokamiehen tarpeisiin suunniteltuja taloja on yhä helppoa remontoida.

”Lyhin näkemäni ohjekirja rintamamiestalon rakentamiseen on 16-sivuinen. Sellaisen jaksaa nykyremontoijakin lukea”, Rinne sanoo.

Pakilaan rakennetaan rintamamiestaloja vuonna 1948.
Pakilaan rakennetaan rintamamiestaloja vuonna 1948.

Alueita ei saisi rakentaa tukkoon

Suurin uhka rintamamiestaloalueiden säilymiselle on, että täydennysrakentamista tehdään liikaa tai se sovitetaan huonosti paikkaan.

Rintamamiestaloympäristöistä väitöskirjansa tehnyt arkkitehti Kirsi Heininen-Blomstedt sanoo, että jos täydennysrakentaminen epäonnistuu, alueiden keidasmainen vehreys voi kärsiä.

Tämä taas heikentäisi vanhojen pientaloalueiden kulttuurihistoriallista arvoa ja vetovoimaa.

Siksi rintamamiestaloalueille pitää rakentaa uutta harkiten.

Toisaalta täydennysrakentaminen edesauttaa talojen ja kenties palvelujenkin säilymistä, Heininen-Blomstedt lisää.

Tyyppitaloja koskeva aikalaiskritiikki kohdistui alueiden suunnittelemattomuuteen.

Todellisuudessa esimerkiksi Helsingissä moni tyyppitaloalue suunniteltiin varta vasten vehreäksi erillisen puutarhasuunnitelman avulla. Niitä teki puutarha-arkkitehti Elisabeth Koch, muun muassa Pakilaan.

”Naisten osuus on tässäkin jäänyt pitkään sivuun historiankirjoituksessa”, Heininen-Blomstedt sanoo.

Helsingin Pakilan alueen omakotitaloja on myynnissä Oikotie Asunnoissa.

 

Yhä useampi suomalainen ulkoistaa kotinsa siivouksen ulkopuoliselle, mutta moni vielä arkailee. Yksi suurimmista huolenaiheista on uskaltaako vieraan ihmisen päästää kotiinsa. Kotisiivouspalveluita välittävä Moppi kertookin nyt miksi syytä huoleen ei ole.

Monia kotisiivouspalvelun tilaajia askarruttaa se kuinka uskaltaa päästää vieraan ihmisen kotiinsa.

Yleisimpiä kysymyksiä on:

  • Voinko luottaa häneen?
  • Entä jos jotain hajoaa?
  • Jos kuitenkin sattuu jotain kuka maksaa?
  • Mistä löydän itselleni sopivan palvelun?

Näitä edellä mainittuja kysymyksiä peilataan monesti vielä huonoihin kokemuksiin, joista luetaan keskustelupalstoilta tai kuullaan kaverin kaverilta. Tilanne on samankaltainen kuin normaalistikin siivousalalla, positiivista palautetta annetaan todella vähän ja itselleen luodaan ennakkoluuloja kuullun perusteella.

Työssäni esimiehenä useammat puheenaiheet pyörivät sen ympärillä mitä on jäänyt tekemättä tai mikä on tehty huonosti. Harvoin muistettiin mainita kuinka siivooja teki jotain ylimääräistä tai jos siivooja oli oikea aarre.  Kotisiivouspalvelua tilatessa on siis muistettava, että positiivinen palaute ja kokemukset ovat olemassa. Se on hiljaista tietoa, joka ei päädy huomion kohteeksi.

Monesti olen myös kuullut, ettei siivoojaa uskalleta kehua, ettei tätä viedä pois. Miksi kukaan palveluntuottaja haluaisi vaihtaa hyvän siivoojan johon ollaan tyytyväisiä? Tyytyväinen asiakas on kultaa arvokkaampi. Kannustan jokaista kotisiivouspalvelun käyttäjää jakamaan hyviä kokemuksia, se vie eteenpäin alan positiivisia puolia

Vieras ihminen kotiin?

Kyseessä ei tietenkään ole yksiselitteinen prosessi kun päästää vieraan ihmisen kotiinsa. Ei tilaajalle, eikä tuottajalle. Kotihan on jokaisen koti, meidän omaa reviiriämme. Tulee kuitenkin tilanteita, jossa palvelulle on tarve ja aletaan etsimään sitä hyvää vaihtoehtoa. Tässä vaiheessa alkaa epäröinti ja palvelun ostaminen luo hämmentäviä tuntemuksia ja saattaa herättää epäluottamusta. Epäluottamus syntyy monesti tiedon puutteesta, joko sitä ei ole tai se on vaikeasti saatavilla.

Yksi tärkein asia mitä kotisiivouspalvelun tarjoaja voi tehdä on luoda keskinäinen yhteys asiakkaaseen kuuntelemalla tämän ajatuksia. Ei ole väärin ajatella alkuun skeptisesti tai pelätä päästää vieras kotiinsa.

Ihmisten arjen hektisyys luo oman osansa palvelun tarpeelle, mutta toisaalta miksi ei? Aikaa jää muuhunkin kun siivouksesta murehtimiseen. Uusien kotisiivouspalvelujen olemassa olon syy on oletettavasti se, että tuota jäätä ennakkoluuloista on onnistuttu murtamaan. Hyviä kokemuksia on olemassa ja tietoa palveluista on tullut ihmisten saataville.

Asiakkaan tunteet edellä

Palveluntarjoajan tulisi aina vastata asiakkaita askarruttaviin kysymyksiin ja panostaa kestäviin asiakassuhteisiin. Luottamus on avainasemassa.  Moppi palveluntarjoajana pyrkii luotettavuuteen, kouluttaa kaikki siivoojat, haastattelee heidät tehtäviinsä henkilökohtaisesti ja tarkastaa taustat.

Toisinaan tulee tilanteita, joissa vahinkoja ei voi välttää, ihmisiä kun ollaan voi niitä sattua. Yrityksenä Moppi vakuuttaa jokaisen tilatun siivouksen miljoonaan euroon saakka. Kaiken varalta.

Tärkeässä roolissa luottamusta rakennettaessa on helpostilähestyttävyys ja asiakkaan toiveiden kuunteleminen. Jos et ole täysin tyytyväinen Mopin palveluun, siivous tehdään uudelleen, ilmaiseksi. Henkilökohtaisesti uskon uuden mahdollisuuden antamiseen ja siihen, että joskus kyseessä on inhimillinen erehdys. Olen ollut työtilanteissa, joista on epäonnen kautta rakennettu hienoja kestäviä palvelusuhteita.

Erehdyksiä pystyy yleensä välttämään keräämällä yksilöityjä tietoja asiakkaasta ja kohteesta etukäteen, jo siivousvarauksen tai tiedustelujen yhteydessä. Mopilla on tarkoitus pitää varausprosessi helppona, joten siksi tarjolla on oma varausjärjestelmä, jonka avulla varaus on valmis aivan muutamassa minuutissa. Varaus antaa tarvittavat tiedot toiminnan eteenpäin viennissä, turvallisesti ja luotettavasti.

Avoimuus poistaa ennakkoluuloja

Jos olet jo löytänyt hyvän itsellesi sopivan vaihtoehdon ja jos sinulla on kokemuksia kotisiivouksen tilaamisesta, kerro millaiseksi sen koet. Avoimuus poistaa ennakkoluuloja. Siivousala kokonaisuudessaan tarvitsee kulttuurin muutosta ja sitä ei synny ilman asiakastarinoita. Olisi hienoa henkilökohtaisesti ja yhteistyössä Mopin kanssa viedä viedä eteenpäin kulttuuria, jossa esille nousee siivouspalveluiden parhaat puolet ja asiakkaiden parhaat kokemukset.

Mopin blogissa otetaan mieluusti jaettavaksi positiivisia kokemuksia. Eino Leino runossaan Laulu Onnesta sanoi: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Se ei enää pidä paikkaansa, koska avoimuus on avain parempaan palvelun tuottamiseen ja luottamuksen kasvattamiseen.

Älä siis kätke kotisiivouksesta saamaasi hyötyä!

 

Kirjoittaja Salla Laajavaara, kotitalous- ja kuluttajapalvelujen tuottaja, toimitilapalveluiden tuottamisen ja johtamisen restonomi sekä siivousalan monitoimityöntekijä.

Jokin aika sitten avasi sveitsiläinen designklassikkojen valmistaja Vitra ”Freunde von Freunde” lifestyle-julkaisun kanssa ensimmäisen yhteisen asunnon Berliinissä. Julkaisun nimi tarkoittaa suomeksi ”kavereiden kaverit”. Asunnon virallinen nimi on ”FvF Apartment by Vitra” ja se sijaitsee Saksan pääkaupungissa osoitteessa Mulackstrasse 26. Asunto esittelee pientä osaa Vitran tuotantoa ”Freunde von Freunde” näkemyksen kautta urbaanista asumisesta.

Asunnon suunnittelun lähtökohtana on ilmentää nykyajan digisukupolven arvomaailmaa – luovuus, kestävyys sekä mobiilius ovat statusta tärkeämpiä. Sen lisäksi, että kavereiden kaverit ovat asuntoon aina tervetulleita toimii asunto luovien ideoiden sekä tuotteiden esittelypaikkana. Siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja asuntoa käytetään myös pelkästään asumiseen.

Vitran tuotannosta löytyy noin puolen vuosisadan ikäisiä design-klassikkoja kuten myös nykypäivän huippusuunnittelijoiden tekemiä esineitä. Asunnossa näkee muun muassa Artekin, joka liittyi Vitraan vuonna 2013, tuotantoa. Urbaanin 65 neliöisen asunnon suunnittelivat arkkitehti Etienne Descloux ja sisustusarkkitehti Katrin Greiling. Niille, jotka pitävät kyseisen asunnon ilmeestä, suosittelemme vierailua Freunde von Freunden kotisivuilla. Sieltä löytyy vastaavan ilmeisiä luovia asuntoja ympäri maailmaa.